Jali ja suklaatehdas - Charlie and the Chocolate Factory (2005)

Parin sukupolven takainen Roald Dahlin kirjoittama lastenfantasiaseikkailu Jali ja suklaatehdas (1964) on nyt toistamiseen otettu filmattavaksi, jotta uusi polvi lapsia ja lapsenmielisiä pääsisi maistamaan suklaasadun vinhaa tunnelmaa. Visionäärinä ohjaajan paikalla on Hollywoodin kauhusatusetä Tim Burton, joka muistetaan niin goottirihkamalla väritetyistä elokuvista Saksikäsi Edward ja Päätön ratsumies kuin selvästi lapsekkaammasta Big Fishistä. Ja onhan Burton aikoinaan ohjannut myös Batmaneita. Ohjaajan urajanalle Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory, 2005 Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia) sijoittuu Big Fishin läheisyyteen perhe-elokuvana. Tunnelma elokuvassa on synkän kieroa.

Tarina kertoo Jalista (Freddie Highmore, Finding Neverland), joka asuu harvalautaisessa tuulen pieksemässä talopahasessa vanhempiensa (Helena Bonham Carter ja Noah Taylor) ja neljän isovanhempansa kanssa. Koko perhettä kalvaa köyhyys, on puutetta ruoasta ja lämmöstä, mutta onneksi rakkautta riittää sitäkin enemmän. Nuoren pojan unelmana olisi päästä näkemään suuren suklaatehtaan sisälle, kuka oikein valmistaa nykyään suklaata ja mikä mies omistaja Willi Wonka onkaan.

Erakoitunut ja sosiaalisesti ummikko Wonka päättää pitää maailmanlaajuisen kilpailun, jonka palkintoina ovat viisi kultaista pääsylippua suklaatehtaaseen. No totta kai, Jali voittaa myös piljetin ja lähtee isoisänsä (David Kelly, Lottovoittaja Ned) sekä neljän muun lellityn, ahneen ja itsekkään lapsen kanssa tapaamaan suklaatehtailijaa Wonkaa. Samalla, kun tehtaan portit aukeavat päästää Tim Burton lavastaja Peter Youngin kanssa valloilleen ikimuistoisen suklaahärdellin. Jalin matka kulkee suklaaputousten ja pienten Oompa Loompa–työläisten ohi syvälle Wonkan intohimon pariin ja tehtailijan surulliseen lapsuuteen.

Jali ja suklaatehtaan lavastus on kiistatta tämän vuoden kaunein. Lavastaja Young on tehnyt kiitettävää jälkeä Burtonin kanssa goottielokuva Päättömän ratsumiehen aikaan ja miesten yhteistyön sujuvuus näkyy myös Jali ja suklaatehtaassa. Kaksikko onnistuu yhdistämään ammattitaitonsa ja luovuutensa tuottaen ikimuistoisia lopputuloksia. Tietokonetekniikka on mahdollistanut elokuvan maailmalle ”realistiset” puitteet, kun esimerkiksi suklaavirta näyttää niin aidolta kuin se Wonkan tehtaalla voi näyttää.

Johnny Deppin osaa Willi Wonkana ei voida sivuttaa vain yhdellä lauseella. Burtonin luottonäyttelijä Depp (neljä yhteistä elokuvaa), joka tullaan kuulemaan ohjaajan tulevassa nukkeanimaatiossa Corpse Bride (2005), esittää sopivasti sekopäistä suklaatehtailijaa. Elokuvan nimihahmo Jali on parhaimmillaankin vain erinomaisen kiltti, jolloin Wonka-Depp varastaa esityksen itselleen. Loppua kohden Wonkan rooli kasvaa jopa niin suureksi, että katsoja unohtaa lähes tyystin aina niin hyväntahtoisen ja moraaliltaan aikuisemman Jalin. Silti suurimmat Burton- ja Depp-fanit saattavat pettyä, kun kierottelu ja känkkäränkkäily jäävät vain hieman keskitasoisen perhe-elokuvan yläpuolelle.