Big
Daddy (1999)
Big Daddy (1999, USA) tuli valittua vuokraamon hyllystä
sunnuntaipäivän piristykseksi, koska formuloitakaan ei tullut TV:stä.
Oikeastaan Big daddy oli se toinen valinta, jonka otin "kaupan päälle".
Todellinen vuokraus oli Kavahda
Naapuriasi!. Big Daddysta ei ole paljoakaan sanomista.
Adam Sandler (The
Wedding Singer - Häälaulaja) on vaikuttanut Yhdysvalloissa
niin vahvasti, että mies on tituleerattu jopa USA:n suosituimmaksi
koomikoksi. Elokuvassa Juomahemmoissa Sandler tekee samaa "vakuuttavaa"
jälkeään mitä Big Daddyssäkin. Nauhalta ei löytynyt yhtään hauskaa
kohtaa, jossa olisin nauranut juuri Sandlerille. Pari kertaa tuli
nostettua huulia virneeseen Steve Bushemin takia (Fargo).
Eli en todellakaan ymmärrä sitä miksi mies on saanut niinkin kunniakkaan
nimikkeen.
Sandler esittää jotain 3-kymppistä miestä, joka mokailee elämässään
ja elää huonoa suhdetta tyttöystävänsä kanssa. Sattuu sitten sellainen
päivä eteen, että hänen ovelleen tuodaan 5-vuotias poika, joka joutuu
jäämään asumaan taloon. Sonny (Sandler) joutuu koville uusavuttomana
lusmuna, kun poika alkaa kastella sänkyään ja vaatii mitä erikoisempia
asioita, kuin jokainen lapsi olisi juuri sellainen.
Tämä on epäonnistunut komedia, joka yrittää pahasti yhdistellä
siihen myös jonkin sorttista kevyttä rakkaussuhdetta, epäonnistuen
luonnollisesti. Pahimmissa paikoissa katsoja pelkääkin, että juttu
muuttuu tylsäksi rakkauskomediaksi, johon Sandler ja Joey Lauren
Adams (Amyn Jäljillä)
eivät ole oikea pari. Enpä olisi Hugh Grantiakaan kaivannut tähän
leffaan. Lisäksi juttuun on sekoitettu (pakollinen) homo-ihminen
eli Sandlerin ystäväpariskunta.
Pahimmaksi mokaksi elokuvassa ei kuitenkaan nouse sen tylsä tapa
yhdistellä kahta eri aihetta, vaan sen joissain kohdin erittäin
moraaliton kasvatus. Aikuinen mies opettaa 5-vuotiaalle pojalle
temppuja, joilla vaarannetaan toisten ihmisten henki tai hernepurkkeja
saa heitellä klommoisiksi kaupassa. Jos juttu olisi hoidettu reilusti
yli ampuen taikka lopussa olisi seisonut iso hyvä opetus asiasta
niin ehkä sitten olisin voinut ymmärtää asian tarkoitusperän. Mutta
nyt jää vain harmistunut olo, siitä mitä amerikkalainen lapsi oppii
tästä elokuvasta. Sieltähän se kaikki mielipuolisuus on kotoisin.
teksti: ©
2000 Raimo Miettinen

|