Ensisilmäyksellä - At First Sight (1999)

Ensisilmäyksellä (At First Sight, 1999 USA) oli aika vaisu elokuvakokemus, vaikka olinkin varannut makkaraperunat grilliltä ja pullon colaa kyytipojaksi. Eipä silti haukuta tätä kevyttä rakkauselokuvaa aivan lyttyyn. Olenhan kokenut paljon huonompiakin aikoja, enkä tarkoita tällä mitään 1990-luvun lama-aikaa, vaan jotain leffailtaa (mm. Tuhannen Tilanteen Mies ja Urban Legend). Pääosiin ollaan valittu niinkin yllättävät nimet kuin Val Kilmer (Tombstone) ja Mira Sorvino (The Replacements Killers), joiden edellä mainitut elokuvat olivat toimintaa enemmän kuin romanttiikkaa. Joku kävijöistä voikin ihmetellä, sitä miksi olen nyt valinnut tällaisen hempeän rakkausnovellin. Vastaus on tyttö, joka valitsi elokuvan ja arvostelija joutui tyytymään tilanteeseen. Näinkin voi käydä joskus. Pelkoa ei ole siitä, että alkaisin arvostelemaan rakkauselokuvia oikein sarjatulella, ei (koskaan). Ja tässä hiukan itse elokuvasta, hiukan.

Val Kilmer ja Mira Sorvino ihastuvat toisiinsa. Kilmer on sokea ja Sorvino töitänsä ahkerasti tekevä arkkitehti, joka "viedään" hermolomalle kylpylään. Kilmer on kylpylän hieroja, joka sitten antaa käsiensä kautta maagista säteilyä ympäri Sorvinon kehoa. Olisiko syynä ollut säteily vaiko itse Amor, mutta lopputulos on ihastuminen ja sitä kautta rakastuminen. Sorvino ehdottaa rakkaalleen silmäleikkausta, joka onnistuukin ja tämä saa kokea pitkästä aikaa muodollisen maailman. Tarina perustuu tositapahtumaan, jossa mies sai näkönsä takaisin, mutta menetti sen myöhemmin. Hieno idea rakkaustarinalle, jonka Ensisilmäyksen ohjaaja on käyttänyt hyväkseen, mutta on myöskin samalla unohtanut (lähes) kaiken muun. Josta seuraa hatara tarina kahden toimintaelokuvistan tutun näyttelijän välillä.

Elokuva jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä rakkaus kukoistaa sokean ja näkevän välillä. Elokuvan toisessa "osassa" rakkaus kukoistaa näkevän ja näkevän välillä. Kahden tunnin elokuva on jaettu puoliksi, jolloin eka tunti seurataan Sorvinon ja Kilmerin vielä jossain mielessä mielenkiintoista parisuhdetta. Osa kakkosessa edetään sitten näkevän Kilmerin ihmeellisessä maailmassa. Ihme tarina, josta tehtiin niin epätodellinen, että kiinnostus lopahti tyystin ekan tunnin jälkeen.

Enpä muista Ensisilmäyksen ohjaajan nimeä, mutta ainakaan se ei ollut mikään merkittävä (toim. huom. "Irwin Winkler"). Ja niin arvostelijanhan ei pitänyt kirjoittaa aliarvioivaa ja pilkkaavaa arvostelua, vaan myös antaa jotain hyvää siitä. No sanonpa sen yhden hyvän asian tästä elokuvasta. Sivuosassa näytellyt nainen oli hyvä (toim. huom. "Kelly McGillis"), siis Kilmer vastuuntoista siskoa näytellyt n. 50-vuotias rouvashenkilö. Hänelle annan plussapisteitä 50 mk:n edestä.