Urban Legend - kauhutarinoita - Urban Legend (1998)

Tämänlaiset elokuvat pitäisi laissa kieltää nuorilta. Tai nostaa ikärajaa. On todella ikävää jos nuori nauttii tällaisesta "viihteestä" ja onhan tämä jo suoranainen loukkaus monta kauhuelokuvien klassikoita kohtaan. Lumièren veljekset varmaan kääntyilevät Ranskan maalla haudoissaan tämän rainan takia.

Yksinkertaisesti Urban Legend - kauhutarinoita (Urban Legend, 1998 USA, Kanada) ei jaksa kiinnostaa, se pistää tuskailemaan sitä miksi tahallaan halutaan aliarvioida nuoria elokuvan katsojia, ei kai kukaan tällaista voi pitää hyvänä viihteenä. UL parodioi aikaisempia horror-elokuvia ja vieläpä aika tuoretta tekelettä Screamia (kohtaus: Tyttö juoksee karkuun tappajaa ja muut saavat kuunnella tätä tilannetta radionkautta livenä, kun Screamissä vanhemmat kuuntelivat tyttönsä hidasta kuolemaa sisäpuhelimen kautta).

Lisäksi elokuvassa oli paljon muita lainauksia genrensä elokuvista ja varmaan minulta jäi huomaamatta. Tällainen parodiointi voi olla hienoa jossain muussa kauhuelokuvassa, mutta ei tällaisessa nuorten kesähittikauhussa, jonka musiikki tarjonta on luonnollisesti löydetty Bilboard Top 10:sta.

Scream ja Tiedä mitä teit viime kesänä ovat tehneet samat jutut mitä Urban Legend tekee nyt. Lisäksi videon mainostrailerit olivat luonnolisesti samalta aaltopituudelta (Jawsbeaker, Disbructing Behavior ja Julmia aikeita). FilmGoerin tapaan kerron nyt kuitenkin juonesta oleellisen, vaikka sen kertominen tuottaa tuskaa syvällä sisimmässäni.

Pendletonin yliopistolla opiskelevat oppilaat saavat huomata hämärien murhien tapahtuvan yliopiston läheisyydessä ja erityisesti Natalie (Alicia Witt) saa huomata juttujen pohjautuvan kaupunkitarinoihin, joita sitten murhaaja noudattaa. Luonnolisesti kukaan ei jaksa uskoa tytön juttuja. Ystäviä hänen läheltään kuolee ja yllättävän hyvin kuitenkin Natalie selviää tällaisesta ylimielisestä verellä sotkemisesta. Ikävänä juttuna voidaan pitää sitä, kun Dawnson`s Creekista tuttu kasvo Joshua Jackson kuopataan ja lähetetään Tuonelaan elokuvan alkumetreillä, olisin mielelläni katsellut pojan hienoa näyttelemistä, jota hän teki Julmia aikeita -elokuvassa.

Kun yleensä elokuvaan laitetaan sellainen loppuhuipennus, jolla olisi tarkoitus saada katsoja heräämään uudelleen katsomaan elokuvaa niin UL tekee asian (liian) yliampuvasti, ehkä se on tyypillistä kauhuilua, mutta oma sydämeni ei ainakaan jaksa sellaista "fake pelottavaa".