Presidentin miehet - All the President's Men (1976)
Watergate muutti journalismin. Tapauksesta raportoineet Bob Woodward ja Carl Bernstein nousivat hetkessä rivitoimittajista supersankareiksi. He kaivoivat jutun esille silloin kun se ei vielä edes ollut juttu. Ajan kanssa siitä kasvoi poliittisesti merkittävä tapaus, jonka vaikutukset pakottivat presidentinkin eroamaan. Elokuvan tuottajana toiminut Robert Redford (Woodward) ja virtuoosinäyttelijä Dustin Hoffman (Bernstein, Miehuuskoe) esittivät tässä vuonna 1976 ilmestyneessä elokuvassa kyseisiä toimittajia.
Redford (Puhallus, Minun Afrikkani) muodosti ohjaaja Alan J. Pakulan ja käsikirjoittaja William Goldmanin kanssa elokuvan synnyn kannalta olennaisimman aivoriihen. Redford oli se taho joka laittoi projektin liikkeelle. Hän kiinnostui tarinasta jo ennen kuin se oli saanut päätöksensä. Lisäksi hän antoi Woodwardille ja Bernsteinille arvokkaita neuvoja tarinan kertomisen suhteen. Myöhemmin Goldman voitti kirjan sovituksesta Oscarin samoin kuin Jason Robards sivuosanäyttelijänä. Käsittämätöntä kuitenkin on, että vaikka Network korjasikin näyttelijäpotin tuona vuonna, niin Redford ja Hoffman eivät olleet edes ehdolla. Sen verran pienimuotoiset ja samalla täydelliset roolisuoritukset olisi voinut palkita edes ehdokkuudella. Myöskään kuvauksesta vastannut veteraanikuvaaja Gordon Willis (Kummisetä -trilogia, Annie Hall, Zelig) jäi ilman ehdokkuutta.

Elokuva on erittäin dokumentaarinen keskittyen faktoihin ja siihen mitä tapahtui, mutta silti erittäin viihdyttävä. Yksi tekijöiden kohtaamista haasteista olikin löytää keino tehdä kaikille tutusta aiheesta mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Elokuva loppuu juuri oikeaan hetkeen, kun Woodward ja Bernstein kirjoittavat artikkeliaan samalla kun televisio näyttää Nixonin virkaanastujaisia. Katsojan ei tarvitse nähdä seurauksia, koska ne ovat jo Amerikan lähihistoriaa ja yleissivistystä.
Palatessa sellaisiin 70–luvun klassikkoihin kuin Keskustelu, Hikinen iltapäivä, Network tai Presidentin miehet (All the President's Men, 1976 Yhdysvallat) on hyvä muistaa että amerikkalainen nykyelokuvakin elää murrostaan. Sen keskiössä George Clooney tuo oman aikamme Redford. Hänen osallisuutensa Syriana ja Good Night, Good Luck –elokuviin auttavat tuomaan esille elokuvia, joilla oikeasti on jotain sanottavaa. Myös tämän vuoden Oscar –sato oli yllätyksellisen hyvä. Kantaaottavia elokuvia tunnustettiin isoimmilla palkinnoilla ja ennen näkymättömissä olleet aiheet kuten rasismi, homojen asema ja Yhdysvaltain ulkopolitiikka olivat etualalla. Tämä saattaa olla uuden kultakauden alku. teksti: © 2006 Otto Kylmälä

|