Good Night, and Good Luck (2005)

Tapahtumapaikkana on New York 1950 –luvun puolivälissä, jolloin HUAC:n komiteaistunnot ovat edenneet siihen pisteeseen, että mediakin uskaltaa kritisoida niitä. Kommunistivainot pakottivat varsinkin viihteen ja kulttuurin osa-alueilla työskentelevät ihmiset pitämään mielipiteet omana tietonaan. Työpaikka ja elanto olivat vaarassa, joten ymmärrettävistä syistä ilmapiiri oli varsin vainoharhainen. Good Night, and Good Luck (2005, Yhdysvallat, Iso-Britania, Ranska, Japani) kertoo televisiokanava CBS:n toimittajasta Edward R. Murrowsta, joka nousee rohkeasti vainoja vastaan.

David Strathairnin sooloesitystä komppaa loistava näyttelijäkaarti, johon lukeutuu sellaisia luonnenäyttelijöitä, kuten Jeff Daniels, George Clooney, Patricia Clarkson ja Robert Downey Jr. Kun kommunistivainojen pääorganisaattorille Joseph McCarthylle ei löytynyt sopivaa näyttelijää, päätyivät tekijät herättämään hänet henkiin ainoastaan arkistomateriaalin välityksellä. Clooney ja kumppanit myöhemmin vitsailivat, että Joseph McCarthy olisi ansainnut roolistaan Oscar –ehdokkuuden: ”Hän esitti niin hyvin itseään”, sanoi Clooney eräässä haastattelussa.

Elokuva on George Clooneyn toinen pitkä elokuva ja merkeistä päätellen mies ei ole luomassa itselleen lainkaan huonoa uraa ohjaajana. Ensimmäinen elokuva Salaisen agentin tunnustuksia luotti pitkälti Charlie Kaufmanin nerokkaaseen käsikirjoitukseen, mutta Good Night , and Good Luckin kohdalla Clooney osoittaa hallitsevansa myös oman materiaalinsa ohjauksen. Elokuva saikin tänä vuonna alkuperäiskäsikirjoituksesta Oscar –ehdokkuuden, eikä suoraan sanottuna turhasta.

Clooney kiteyttää nopeasti Amerikan ilmapiirin kommunistivainojen suhteen. Leimautuminen tarkoitti työttömyyttä ja sosiaalista häpeää. Murrown ohjelma This Is Now sijoittuu kuitenkin HUAC:n kuulusteluiden loppuvaiheeseen ja juuri oikeaan aikaan vastaiskulle

Elokuva on taidokkaasti rakennettu sekä tunnelmaltaan että sisällöltään. Ainostaan sen lyhyestä pituudesta tulee moitteita. 1950 –luvun salonkijazz ja kommunistipolitiikka saavat katsojan kiedottua tähän unenomaiseen maailmaan todella tehokkaasti. Elokuva todellakin ikään kuin leijuu jossain toisessa ulottuvuudessa. Jokainen kohtaus sijoittuu sisätiloihin ja melkein koko ajan CBS –yhtiön sisälle. Harvat merkit ulkomaailmasta tapahtuvat arkistomateriaalin kautta ja nekin sijoittuvat pitkälti sisätiloihin. Katsoja ei näe ulkomaailmasta vilaustakaan, joten se ei voi päätellä missä vuorokauden ajassa eletään. Elokuvan unenomaisuus syntyy myös siitä, että This Is Now –ohjelma sijoittuu ilta-aikaan ja monissa kohtauksissa on hyödynnetty runsaasti savua, joka vain leijailee huoneistossa.

Robert Elswit tekee kuvauksessa loistavaa työtä. Independent-elokuvaksi kuvanlaatu vaihtelee hieman rakeisesta puhtaaseen, joka luo elokuvaan tietynlaista aikansa patinaa. Kuitenkin suurinta kiitosta Elswit ansaitsee savun ja valo/varjo – leikittelyistä. Parhaan kuvauksen ehdokkuus ei ainakaan mennyt hukkaan ja itse palkintokaan ei välttämättä olisi huono asia. Moni elokuvan saamista Oscar –ehdokkuuksista on oikeutettu ja samaa voisi sanoa, jos palkinnot sattuisivat kohdalle. Elokuvan mahdollisuuksia heikentää kuitenkin sen poliittisuus ja Clooneyn lausunto, kuinka elokuva sijoittuu nykyaikaan. Kiistääkään ei voi ettei sananvapaus asiat olisi tälläkin hetkellä ajankohtaisia.