Tähtien sota episodi II: Kloonien hyökkäys - Star Wars Episode II: Attack of the Clones (2002)

On selvää, että Episodi II:sta on odotettu kuin kuuta nousevaa. Tai ainakin Star Wars-fanit ovat odottaneet. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen George Lucas marssitti eteemme Phantom Menacen (Pimeän uhka), joka todennäköisesti tuotti järkyttävän karvaan pettymyksen kaikille muille, paitsi niille hardcore-faneille, jotka eivät osaa fanaattisuudessaan katsoa yhtäkään Star Wars-elokuvaa kriittisesti. Niinpä itselläni ei ollut tällä kertaa minkäänlaisia odotuksia jatko-osalle, enkä niin ollen myöskään kiirehtinyt sitä katsomaan. Saattaa olla, että se on juuri se seikka, joka pelasti Star Wars-elokuvat minun silmissäni: kävelin teatteriin nöyränä miehenä, tuntien itseni typeräksi sätkynukeksi, joka menee katsomaan elokuvateatteriin kaikenlaista roskaa ihan vaan sen takia, että George Lucas käskee. Ilmeeni oli kuitenkin teatterista lähtiessäni huomattavasti kirkkaampi: Tähtien sota episodi II: Kloonien hyökkäys (Star Wars Episode II: Attack of the Clones, 2002 USA) oli positiivinen kokemus. Se toimii kaikilla osa-alueilla huomattavasti paremmin kuin tylsä ja kankea edeltäjänsä.

Hyvin paljon samoilla linjoilla Episodi II kuitenkin jatkaa. Phantom Menacesta tutut henkilöhahmot puhuvat jälleen taukoamatta senaatista, sopimuksista, tasavallasta, demokratiasta ja muista asioista, joilla ei elokuvan viihdyttävyyden kannalta ole koskaan ollut pienintäkään merkitystä. Jälleen räiskyvät laserit, valosapelit humisevat, droidit saavat kyytiä ja eteemme marssitetaan toinen toistaan kummallisempia olentoja ja asioita.

Tällä kertaa ensimmäisestä osasta tuttu senaattori Amidala (Natalie Portman, Leon, Star Wars Episodi I: Pimeän uhka) on matkustanut Coruscant-planeetalle puolustaakseen Tasavallan heikkenevää asemaa. Hänet yritetään murhata, ja niinpä jediritari Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor, Trainspotting) ja hänen oppilaansa Anakin Skywalker (Hayden Christensen) määrätään suojelemaan senaattoria. Uusiutuneen murhayrityksen jälkeen pari erkanee: Anakin vie Amidalan turvaan ja jatkaa hänen suojeluaan sillä aikaa, kun Obi-Wan lähtee jäljittämään salamurhaajaa. Pian Obi-Wan saa selville, että kyseessä on laajempi salaliitto: hänen tutkimuksena johtavat hänet suunnattomien klooni-armeijoiden ja juonittelevien pahisten (esim. Sir Christopher Lee ja Temeura Morrison) luoliin. Käy selväksi, että heikentyneet jediritarit eivät olleet huomanneet salaliittoa ajoissa, ja nyt sen pysäyttäminen olisi entistä vaikeampaa. Päättäväisesti asiaa käyvät kuitenkin ratkaisemaan Mestari Yoda, Mace Windu (Samuel L. Jackson), R2D2, C3PO ja lukuisat muut entuudestaan tutut hahmot ja vieläpä runsas kourallinen uusiakin.

Kaiken tämän keskellä jedien katseet suuntautuvat nuoren ja lahjakkaan Anakinin suuntaan. Häneltä odotetaan paljon, vaikka toiset näkevätkin jo synkkien pilvien kerääntyvän nuoren jedi-lupauksen ylle.

Ei käy kieltäminen, kyllä George Lucas osaa tehdä elokuvistaan näyttäviä. Toinen toistaan näyttävämpiä kohtauksia ilmestyy valkokankaalle, ja jyrinä on sen mukainen. Jälleen mukaan on saatu uutta maisemaa: Coruscantin metropolimainen, monikerroksinen miljöö on tehty näyttävästi, kuten myös senaatti, useat eri planeetat ja loppukohtauksien colosseum, joka saa Gladiaattorissa nakemämme colosseumin näyttämään pieneltä ja rupiselta kyhäelmältä. Itse asiassa valkokankaalla näkyy ja kuuluu jatkuvasti niin paljon kaikkea, että yhdellä katsomiskerralla ei ole mitään mahdollisuuksia nähdä kaikkea: vaikka Lucasin erikoistehostemiehet ovatkin luoneet hienoja maisemia ja laitteita, he ovat valitettavasti saaneet aikaan myös hirveän kaaoksen, joka ei anna rauhaa hetkeksikään. Star wars IV:n, V:n ja VI:n yksinkertaiset, mutta harvinaisen toimivat kulissit ja maisemat ovat historiaa. Tilalle ovat tulleet entistä näyttävämmät, mutta omasta mielestäni varsin tunnelmattomat blue screenin edessä kuvatut kohtaukset.

Elokuvan huonoihin puoliin kuuluu myös sen käsikirjoitus. George Lucas on luonut mielenkiintoisen ja mukaansa tempaavan tarinan, mutta käsikirjoitus laahaa välillä puuduttavasti, ja samoja asioita toistetaan aivan liikaa. Silloin, kun dialogia on vähän tai ei ollenkaan, elokuva toimii hyvin, välillä jopa erinomaisesti, mutta esim. Anakinin ja Amidalan välille kirjoitettu romanssi ei ota syttyäkseen, ei sitten millään. Romanssi on juonen kannalta välttämätön, joten poiskaan sitä ei voinut jättää, mutta paremmin se olisi pitänyt kirjoittaa. Romantiikka on linnunradan päässä näistä imelyydellä kyllästetyistä kohtauksista, joita katsoessaan toivoisi niiden jo loppuvan.

Asiaa ei helpota myöskään kirjoitettu dialogi, sillä se on niin jäykkää ja kliseiden täyttämää, että välillä sen kuunteleminen on tuskaa. Taitavat näyttelijät kuten Ewan McGregor, Samuel L. Jackson ja Sir Christopher Lee saavat omat kohtauksensa rullaamaan suhteellisen kivuttomasti dialogin tasosta huolimatta, mutta kokemattomammat näyttelijät Natalie Portman (joka teki loistavan roolisuorituksen elokuvassa Leon) ja ennen kaikkea Hayden Christensen eivät saa mitään tolkkua rooleihinsa. Christensen vaikuttaa valitettavan yksiulotteiselta näyttelijältä, joka ei saa minkäänlaista tunnetta tai syvyyttä rooliinsa. Tuntuu pelottavalta, että tämä nuori mies on Episodi II:n ja III:n keskipiste. Onneksi Lucas sentään ymmärsi häivyttää Episodi I:stä tutun hahmon, ärsyttävän Jar Jar Binksin taka-alalle.

Saatan antaa aika negatiivisen kuvan koko elokuvasta, mutta se ei suinkaan ole tarkoitukseni. Kylmä totuus nyt vain on, että elokuvallisesti Episodi II ei ole erityisen hyvä. Siinä on paljon "ohjekirjavirheitä". Tässä mielessä elokuva ansaitsisi enintään kahden tähden arvosanan. Episodi II on kaikesta negatiivisesta huolimatta viihdyttävä ja varmasti odotukset täyttävä tekele kaikille Star Wars-faneille. Itse ainakin viihdyin erinomaisesti koko kahden tunnin ajan. Muutamat laahustavat osuudet unohtuvat helposti kunhan toiminta jälleen alkaa ja tarina saa hieman tuulta siipiensä alle. Sitä paitsi, Star Wars-elokuvia on aina vaikea arvostella perinteisen arvo-asteikon mukaan. Ne eivät ole koskaan olleet perinteisessä mielessä "taitavasti tehtyjä elokuvia" em. syistä. Mutta ihmiset pitävät niistä, eikä se ole elokuvalle aivan pieni ansio. Pitää vain toivoa, että Episodi III jatkaa siitä, mihin II nyt jää. Star Wars-sarja päättyy sen myötä, ja samalla päättyy yksi aikakausi, ainakin tieteiselokuvien historiassa.