Yksi lensi yli käenpesän - One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975)

Randle P. McMurphy on yhteiskuntaan sopeutumattomaksi luokiteltu vanki, joka lähetetään paikalliseen mielisairaalaan arvioitavaksi mahdollisen mielisairauden varalta. Laitoksen elämä ei kuitenkaan ole hänen mieleensä, varsinkin jokapäiväiset rutiinit saavat hänet pitkästymään ja tuskastumaan. Sopeutumista ei yhtään helpota penseän osastonhoitaja Mildred Ratchedin suhtautuminen niin häneen, kuin muihinkin potilaisiin. McMurphy alkaa vetämään omaa showta ja pian hänen kapinointiinsa yhtyy valtaosa osaston potilaista. Ennen niin rauhallisesta osastosta tulee kaoottinen, jota henkilökunta ei katsele hyvällä, vaan päättää laittaa rähinöitsijän kuriin keinolla millä hyvänsä.

Tsekkiläissyntyisen Milos Formanin (Amadeus) tunnetuin elokuva, Ken Keseyn vuonna 1962 julkaistuun samannimiseen kirjaan perustuva Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest, 1975 USA), on tunnelmaltaan ahdistava, ensiluokkainen kuvaus elämästä mielisairaalassa. Samalla se on myös kantaaottava ja keskustelua herättävä sähköshokkihoitoineen, pakkohuostaanottoineen ja potilaiden alistamisineen. Tavoittaakseen ehdottoman realismin elokuvaa varten, vietti ohjaaja Forman käsikirjoittajineen viikkoja Oregonilaisessa mielisairaalassa ja kameran molemmin puolin työskenteli runsaslukuinen joukko niin sairaalan työntekijöitä kuin potilaitakin. Elokuva oli ehdolla yhdeksään Oscariin, joista se voitti viisi tärkeintä: Paras elokuva, miespääosa, naispääosa, käsikirjoitus ja ohjaus.

Tunnelman, todenmukaisuuden ja aidon sairaalaympäristön lisäksi elokuvan vahvuuksia ovat loistavat näyttelijäsuoritukset, joista jokainen täydentää toinen toisiaan vähäisintäkin sivuosanesittäjää myöten. Jack Nicholson (Hohto) nappasi ensimmäisen Oscarinsa R. P. McMurphyn roolista, jota edelleen pidetään kenties hänen parhaanaan. Nicholsonin tulkintaa korostaa, että McMurphy ei suinkaan ole millään tapaa hullu, vaikka järjestelmä sellaiseksi hänen leimaakin. Jokainen voi miettiä miltä itsestä tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Louise Fletcher tunteettomana Ratchedina on enemmän kuin loistava. Hänen ja Nicholsonin roolihahmojen välillä on käsinkosketeltavaa vihaa ja raivoa. Vaikka elokuvan katsoisi kuinka useasti, ei Ratchedin käytöstä pysty hyväksymään - ymmärtämään kylläkin. Kolmas joka kannattaa mainita, on debyyttinsä tekevä Brad Dourif (Mississippi palaa) hauraana Billy Bibbittinä, jota Ratched alinomaa tyrannisoi. Harva elokuvaura alkaa yhtä vakuuttavasti, olihan hän ehdolla sivuosa-Oscariinkin.

En ole lukenut Keseyn romaania, joten teosten vertailu on mahdotonta, mutta lievästä ylimittaisuudestaan huolimatta Yksi lensi yli käenpesän on erinomainen elokuva, jonka katsottuaan voi huokaista helpotuksesta löytäessään itsensä muurien ulkopuolelta.