Elukkatehdas - Animal Factory (2000)

Steve Buscemi on tunnettu paremmin näyttelijänä mitä elokuvien ohjaajana. Trees Lounge oli miehen ensimmäinen ohjaustyö, jonka jälkeen näytteleminenkin on maistunut. Buscemin uusin ja toinen ohjaus on vankilaelämästä kertova Elukkatehdas (Animal Factory, 2000 USA), joka perustuu Edward Bunkerin romaaniin. Buscemi ei ole kuitenkaan ainoa näyttelijä elokuvakaupungista, joka on yrittänyt ohjaajanpallia tässä lähiaikoina. Mel Gibson muistetaan Braveheartista, Kevin Costner on taas ohjannut useammankin elokuvan, joissa mies itse on suu messingillä esittänyt usean tunnin ajan omaa ulkoasuaan. Tuorein merkittävä näyttelijästä ohjaajaksi siirtyminen on Sean Pennin, jonka kolmas ohjaustyö Kunniasanalla tuli perjantaina ensi-iltaan.

Buscemin Sundance Film Festivaleilla viime vuonna ensi-iltansa saanut Elukkatehdas on kaukana Gibsonin tai Costnerin suuruuksista. Vaikka mies näyttäytyy pienessä sivuosassa on elokuva selkeästi hänen ohjauksensa. Isot G ja C taas tekivät elokuvat, joissa heidän nimensä näkyivät jokatoisen krediitin perässä, joka tuntuu narsistiselta. (Braveheart on Mel Gibsonin itsekeskeisyyden kustannuksella kuitenkin mahtava elokuva Skotlannin historian sankarista.) Elukkatehdas on taas kuvaus "elukuiden" vankilaelämän raadollisesta taistelusta hallitsevan pelon ja kuolemanuhan alla. Tehtaalla taistelevat Willem Dafoen (Shadow of the Vampire) ja Edward Furlongin (American History X, Detroit Rock City) esittämät veteraanivanki Earl ja nuori ensikertalainen Ron.

Elokuva alkaa pohjustamatta suuremmin tapahtumia. Nuori Ron Decker tuomitaan vankilaan, jossa ensikertalainen joutuu oppimaan uudet elämänsäännöt. Ikänsä ja poikamaisuutensa takia Ron meinaa joutua "naiseksi" jengijohtajien jyystöpenkiksi. Earl Copen, monetta kertaa lusimassa oleva vanki ottaa nuoren Ronin suojelukseensa. Nopeasti Ron saa huomata vankilaelämän ikuisen epävarmuuden, jossa vartijatkaan eivät aina ole turvana.

Edward Bunkerin romaani, johon elokuva perustuu on mahdollisesti ollut brutaali ja aidomman tuntuinen mitä Buscemin elokuva. Elokuva ei anna ainakaan samaa kuvaa vankilaelämästä mitä Tony Kayen voimakas rasistikuvaus American History X tai tv-sarja Kylmä rinki, joiden tarinat ovat huomattavasti raaempia. Elokuvan loppu on ehkä ainoa tarpeeksi brutaali ratkaisu. Odotin elokuvalta trailerin ja kansien perusteella K-18 tasoista ja realistista vankilakuvausta. Toisaalta elokuvia ja televisiosarjoja on kritisoitu siitä, että ne kuvaavat vankilaelämän huomattavasti eristetymmäksi ja kylmäverisemmäksi mitä se osittain todellisuudessa on. Yleensähän elokuvat kuvaavat dramatisoiden juuri rangaistusvankiloiden ja eristysvankien näkökulmista, joka on varmasti vääristänyt kuvaa vankien elämästä.

Vankilakuvaus ei ole ainoa vajaavaisuus, joka Buscemin ohjauksesta löytyy. Käsikirjoituksen kirjoittaneet Edward Burken ja John Steppling eivät myöskään ole saattaneet romaanin tekstiä elokuvakelpoikseksi. Tarina starttaa kummasti tyhjältä liikkeelle, eikä katsojalle oikein missään vaiheessa kerrota "miksi näin". Tämä rassaa pahasti. Lisäksi elokuvassa on muutama epäonnistunut sivuhahmo, kuten Ronin isä, jolla yritetään tuoda dramaattisuutta Ronin hahmoon.

Elukkatehdas ei ajoitu parhaimpaan hetkeen, sillä vankilatarinat tuntuvat tällä hetkellä kovin epämuodikkailta. Kun Buscemi ei saa elokuvasta vetävää, tuntuu epämuodikkuus pahasti punteissa. Pääosat Dafoella ja Furlongilla ovat hyvää osoitusta miesten taidoista, vaikka ne eivät nyt pääsekään esille. Loppukaneettina Buscemille: "Suosittelen ainakin sinun pysymään näyttelijänä."