Hain tarina - Shark Tale (2004)

Nemoa etsimässä oli vajaa vuosi sitten kova hitti niin "rapakon takana" kuin myös meillä täällä Suomessa. Loppukesästä teattereihin saapunut Shrek 2 on ollut tämän vuoden yksi suurimpia kassamagneetteja ja vihreän jätin seikkailuista on tulossa vielä lisää jatko-osia, kun kerran rahavirrat valuvat yli äyräiden. Shrek 2:n tuotantoyhtiön DreamWorksin toinen animaatio vuodelle 2004 on Hain tarina (Shark Tale, 2004 USA).

Nemon ohella se sijoittuu myös vedenalaiseen maailmaan ja inhimillisen kalayhdyskunnan pariin. Nimensä mukaisesti pääosassa ei ole hairaakalainen vaan paikkaansa kalakumppaneidensa joukosta etsivä haaveilija Oscar, joka ystävystyy vegetariaanihain, Lennyn kanssa. Animaatio sekoittelee tarinoita ja vitsejä DreamWorksin aikaisemmasta murkkuanimaatio Antzista, supersankaritarinaa, romantiikkaa, mafiaelokuvien kliseitä ja kaikki tämä tahditetaan rap-musiikilla ja bling bling -elämäntyylillä. Hain tarina on todellinen sumppu populaarikulttuurin ilmiöitä, joilla se leikittelee kaikille sopivassa suhteessa. Elokuva vain ei ole tässä suhteessa läheskään yhtä pureva kuin Shrek 2 eikä edes se ollut purevuudessaan kummoinen.

Hain tarina ei siis ole kummoinen irroittelu. Aikuiskatsojille on haluttu tarjota omat vitsinsä. Robert De Niro mafiapomohain äänenä ei tietenkään aukea lapsikatsojille, mutta eipä se naurata vanhempaakaan katsojaa. De Niron viimeaikaiset todelliset roolit ovat olleet masentavan heikkoja. Samoin Hain tarinan mafiarepliikit ovat puuduttavia ja toistettu eri mafiakomedioissa kyllästymiseen asti. Animaation muissa äänirooleissa kuullaan sellaisia tähtinäyttelijöitä kuin Will Smith, Jack Black, Renée Zellweger, Martin Scorsese ja Angelina Jolie. Jack Black vääntää ainoana porukasta äänensä tunnistamattomaksi, kun muu parvi tyytyy haikailemaan omalla äänellään. Kalahahmoihin on sipaistu aavistus ääninäyttelijöidensä piirteitä ja elokuvarooliensa luonteita.

Tätä nykyään teknisesti Hain tarinan tasoinen tietokoneanimointi ei enää ole uutinen, joten uutuuden varjolla elokuva ei voi enää ratsastaa ja silotella heikkoa tarinaansa. Mistään heikosta animoinnista ei ole kyse, mutta ei myöskään mistään silmiä hivelevästä. Itse en oikein pitänyt elokuvan hahmojen ulkonäöstä, jotka olivat selvästi lapsille suunnattu värikkyydessään ja yksinkertaisissa piirteissään. Pitämäni inhorealistinen animointi ei olisi sopinut Hain tarinaan, mutta jopa tylsän oloiset kala- ja haihahmot eivät elävöittäneet tarpeeksi vauhdikkaita tapahtumia. Itse menin joskus jopa sekaisin harmaiden haikalojen kesken. Luonnostelijat ovat näköjään kärsineet ideapulasta piirustuspöytänsä ääressä.

Koska Hain tarina on ennen kaikkea lastenelokuva, se on tehty nuorempien katsojien ehdoilla. Elokuvassa on vauhdikkaita kohtauksia ja hauskoja elukoita ruudun täydeltä. Toisaalta lapsikatsojista puhutaan vaativimpina katsojina, joten uskoisi heidän huomaavan Hain tarinan puutteet. Nemoa etsimässä on jo nähty, joten Hain tarina taitaa olla aivan liian samanlainen. Vegetariaanihait vierailivat jo Nemossa, mutta Hain tarina tekee vitsistä oman juonensa. Elokuvassa on lisäksi useampi toinen pikkujuoni, mutta osa niistä on täysin turhanpäiväisiä lisäkkeitä. Lisäkkeet saavat yleisvaikutelman tuntumaan päättömältä uiskentelulta, vaikka juoni lopulta päätetään onnellisesti niin kuin kuuluukin. Ehkä lapset pitävät tällaisesta sekasotkusta enemmän mitä minä, mutta muistaakseni omat piirroselokuvasuosikit eivät olleet läheskään tämän tasoista sekametelisoppaa. Hain tarina on tehty reseptillä "vähän kaikkea kaikille", joka on ollut pääsyynä sotkuiseen lopputulokseen. Myös kierrätetyt ja persoonattomat päähenkilöt tekevät sen, että puolet tunnelmasta vajoaa pohjamutiin.

Hain tarina on tylsä tusina-animaatio. Jotain sen persoonattomuudesta kertoo, että elokuvan ohjaajat muistuvat mieleen vasta tässä vaiheessa arvostelua. Bibo Bergeron (Tie El Doradoon), Vicky Jenson (Shrek) ja Rob Letterman (myös yksi käsikirjoittajista) eivät ansaitse kiitosta. Ohjauksen jakaminen on harvoin hyvä päätös eikä Hain tarina osoita tätä vääräksi väitteeksi. Uskoisin animaation onnistuneen paremmin jos yksi persoonallisia näkemyksiä omaava henkilö olisi istunut ohjaajapallille ja päättänyt lopullisesti mitä kuvataan ja leikataan. Käsikirjoitus on samoin useamman henkilön kynästä. Lastenanimaatioiden ystävänä täytyy valitettavasti todeta, että Hain tarina on ilmeettömästi tuotettu viihdepaketti.