Cynthia Nixon, Sarah Jessica Parker, Kim Cattrall ja Kristin Davis.

Sarah Jessica Parker ja Chris Noth.

Kim Cattrall.

Kristin Davis, Sarah Jessica Parker, Kim Cattrall ja Cynthia Nixon.

Ollessani Sinkkuelämää-sarjan hardcore-fani, olin huolissani kun ensimmäistä kertaa kuulin Sex And The City -elokuvan olevan tekeillä. Kim Cattrallin (sarjassa hahmo Samantha Jones) palkkiokiistan kaadettua tuotannon olin helpottunut – kunnes HBO ja Cattrall sopivat riitansa ja elokuva saapuisi sittenkin teattereihin. Tulisiko tästä rahastuksen kultapokaalisuoritus? Kierrätettyjä vitsejä, kiintiö one-linereita ja kalliita pukuja? Saisiko yksi nykypäivän parhaiten käsikirjoitetuista sarjoista glitterpäällysteisen lopun ilman sisältöä? Ei saanut. Tuottaja/ohjaaja/käsikirjoittaja Michal Patrick King ja HBO-kanava eivät antaneet vauvansa hukkua aikuistumisen kynnyksellä. Sex And The City (2008, Yhdysvallat) on täydellinen ”Sex And The City”-elokuva.

Istuessani teatterissa odotukseni ja pelkoni olivat molemmat korkealla. Tutun alkuteemamusiikin virittyessä soimaan uppouduin elokuvaan kuin jokaiseen rakkaudella katsomaani Sinkkuelämää-jaksoon – mikä olikin oikea tapa. Sex And The City on rakenteellisesti kuin tuplapituinen jakso Sinkkuelämää, muutoksena se, että elokuvan tapahtumat vievät yhden vuoden muutaman päivän sijaan ja tarinan käänteet ja tapahtumat ovat ”suurempaa kalibeeria”. Elokuvassa on sarjasta jo tuttua kirjamaista hyppäilyä ja useita sivujuonia, jotka menevät yksiin tarinan teemojen kanssa. Saumattomasti kirjoitettuna tietenkin, tuhruisuudesta tai epäselkeydestä ei ole tietoakaan.

Itseäni elokuvassa pisti silmään lähinnä pienehkö riemunpuute. Useat kohtaukset olivat mielestäni jotenkin hitaita ja jotenkin nopeasti läpikuvattuja, eikä niissä ollut samaa energiaa, mihin olin tottunut loistavasti toteutetussa sarjassa. Kun sanon ”useita” tarkoitan siis vain kourallista, tässä elokuvassa on yksittäisiä kohtauksia nimittäin triplasti normaaliin feature-elokuvaan verrattuna. Muutenkin aistin tiettyä kylmyyttä, joka ei kuulu Sinkkuelämään. Tähän on saattanut vaikuttaa se, että tiesin näyttelijöiden olleen kilpasilla palkoista elokuvan tuotantoon mennessä ja oletin ehkä näkeväni sitä myös ruudulla heidän suorituksissaan.

Ne, jotka sarjaa ovat seuranneet tietävät mihin se päättyi ja siis tietävät mistä jatketaan eteenpäin. Jos oletat tätä elokuvaa katsoessasi näkeväsi ”klisée onnellisia” tarinoita, saarnaamista, helppoja ratkaisuja, tuttuja vitsejä, haaleiksi kuluneita tv-sarjahahmoja tai muuta negatiivista – erehdyt. Tämän elokuvan genre on Sinkkuelämää-sarjan päätösjakso ja siinä raameissa se on täydellinen. Itsenäisenä elokuvana se olisi hatarammalla korokkeella, mutta mielestäni on aiheetonta puhua sellaisesta – se ei ole tämän elokuvan tarkoitus vaan sen kohdeyleisö on sarjan fanikatsojat ja heille tämä elokuva on perfectó.

Lue myös toinen arvostelu elokuvasta.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen