Meren raivo - The Perfect Storm (2000)

Meren raivo (The Perfect Storm, 2000 USA) tuo maapallon suurimman elementin luoksemme raivolla, jota ei olisi pystytty tekemään ilman tietokonemagiaa. Sebastian Jungerin romaanin pohjalta elokuvaksi väsätty Meren raivo lähtee liikkeelle hienosta ideasta, kaatuen kuitenkin pahasti ihmisdraamaan ja jenkkilässä tyypilliselle "pakkonyyhkyttelylle" loppumetreillä.

Nyt, kun milleniumvuotena teattereihin tulee mm. scifiä runsaanlaisesti, pääasiallisesti mars-elokuvia (Mission to Mars ja Planet Red) tarjoaa Wolfgang Petersenin (Das Boot, Air Force One) uusi meriseikkailu hiukan korrektimpaa seikkailua aalloilla. Meren raivon idea on ollut herkullinen: tositapahtumat vuonna 1991, jolloin kahden myrskyrintaman törmättyä Yhdysvaltojen itärannikolla nostatti vuosisadan suurimman myrskyn ja aallon. Pieni kalastusalus Adrian Gail suuntasi suoraan näiden kahden myrskyrintaman lävitse. Ja niillä tehosteilla mitä nykyhetki suo meille pystyttiin väsäämään suurenluokan meriseikkailu. Meri jo sinänsä on sellainen elementti, jossa pystytään tekemään ihmisestä pieni.

Petersen suuntaa elokuvansa kurssin pahasti kohti karikkoa. Vaikkakin loppupuolella myrskyn yllyttyä täysiin mittoihin pääsee vapaaksi kivikosta. Meren raivo lähtee liikkeelle Cloucesterin satamakaupungista, josta myös Adrian Gail miehistöineen on kotoisin. Ensimmäinen tuntinen kulutetaan laajan henkilögallerian läpi käymiseen aina George Clooneysta Mark Wahlbergiin ja muihin sivussa olijoihin. Petersen on selvästi yrittänyt saada rakennettua legendaa näille merimiehille.

George Clooney (Batman & Robin) kuin samoin Mark Wahlberg (The Big Hit) ovat taas ristineet kätensä ja tehneet yhteistyössä elokuvan pääosat (viittaus Kolmeen kuninkaaseen). Clooney on se kokeneempi ja viisaampi ja Wahlberg ehkä hiukan keltanokkaisempi. Clooney on alkanut muistuttamaan pahasti Harrison Fordia tai muita tämän ikäluokan näyttelijöitä heiluessaan ruorin takana epäsiisti parta leuassa törröttäen. Teatterin penkeille olikin eksynyt runsaasti naisryhmiä.

Meren raivo on elokuvana aivan liian pitkä, tai se eksyy ainakin pahasti paatostelemaan sitä kuinka urheita merimiehet ovat. Aivan kuin en tietäisi sitä jo. Lopussa vedetään vielä useiden minuuttien ylistyspuheet, jotka varmaan pidettiin aikoinaan myöskin todellisille turmassa kuolleille. Parin tähden ideana oli ihailla tehosteita elokuvassa ja joitain satunnaisia dialogeja, jotka olivat eksyneet filmille. Elokuva ei siis ole ainakaan merimiehille suositeltavissa, vaan pullamössöille.