Tavallisen
rehti rikollinen - Ordinary Decent Criminal (2000)
Martin Cahill oli irlantilainen pikkurikollinen, joka vuosien mittaan
alkoi tehdä isompia ja isompia kolttosia, joten myös poliisi alkoi
kiinnostua miehestä. Cahill ei työskennellyt koskaan IRA:ssa tai
muissa järjestöissä, mies toimi aina oman päänsä mukaan. Cahillin
persoona ja historia ovat monisävyinen elämänkerta, josta onkin
tehty kaksi elokuvaa. Alamaailman
kenraali oli ensimmäinen, toisena on viime vuotinen Thaddeus
O´Sullivanin ohjaama Tavallisen rehti rikollinen (Ordinary
Decent Criminal, 2000 USA), jonka pääosassa seisoo Oscar-voittaja
Kevin Spacey (American
Beauty).
Tavallisen rehti rikollinen on fiktiivinen kuvaus tapahtumista
ja miehestä nimeltä Martin Cahill, vaikkakin nimi onkin muutettu
Michael Lynchiksi. Lynch pyörittää omaa rikollistoimintaansa Dublinissa
samalla, kun viettää aikaa kahden vaimonsa kanssa (Linda Fiorentino
ja Helen Baxendale). Poliisi seuraa Lynchin toimia aktiivisesti
ja rikollinen taas välttelee virkavaltaa. Lynch häviää yleensä paikan
päältä yllättäen tai eksyttää perässä roikkujat, ja aina jossainpäin
kaupunkia jokin liike ryöstetään.
Tavallisen rehti rikollinen kertoo hiukan kepeämmin Cahillin historiaa
ja jättää lähes tyysti miehen lapsuuden ja menneisyyden kuin John
Boormanin Alamaailman kenraali. Monessa muussakin suunnassa elokuva
tuoksahtaa puhtaammalta ja toiminnallisemmalta. Se ei pahemmin kuvaile
poliisinasemaa tilanteessa, jossa rikollinen terrorisoi koko kaupunkia,
vaan antaa tutun käsityksen julmasta poliisista.
Näyttelijöistä osa taitaa olla Atlantin takaa, mutta joukossa vilahtelee
nimekkäitä britti- ja irkkunäyttelijöitä: Peter Mullan (Nimeni
on Joe) ja pappina David Kelly (Lottovoittaja
Ned). Kevin Spacey on naama vakavana itse Michael Lynch, ehkä
vähän liiankin samanlaisessa roolissa mitä aikaisemminkin. Vaikka
elokuva antaakin Michaelin roolille lämpöisiäkin tunnelmia, jää
Lycnh samalla tasolla mitä monessa edeltävässäkin roolissaan. Linda
Fiorentino (Dogma) ei myöskään
tuo vaimon rooliin paljoakaan, naisella on vielä pahatapa keimailla
ja hönkäillä niitä "seksipuhelin huokauksia". Helen Baxendale (Ystäviä
& naapureita) saa ikävän vähän sanottavaa, vaikka tiedän, että
häneltä löytyisi sanoja.
Tavallisen rehti rikollinen ei siis onnistu kuvaamaan Martin Cahillia
niin tyylikkääksi mitä se välistä tyrkyttääkin. Nokkelilla rikoksilla,
kepeällä huumorilla ja arkisella miljööllä saadaan muutamat pointsit
kotiin. Jos et ole katsonut Alamaailman kenraalia, niin kannattaa
katsoa se sitten tämän jälkeen, sillä se on parempi.
teksti: © 2001 Raimo Miettinen

|