Sinisilmä Mickey - Mickey Blue Eyes (1999)

Sinisilmä Mickey (Mickey Blue Eues, 1999 Iso-Britania, USA) on Hugh Grantin nopeaan tahtiin suolletuissa elokuvien sarjassa jo ties kuinka mones. Mikä siinä jos pystyy tekemään elokuvia nopeaan tahtiin jos vain pystyy myös huolehtimaan niiden laadusta. Eipä aina näyttelijä mahda sille mitään miten elokuva menestyy, hänen täytyy vain näytellä hyvin omalta kohdaltaan. Hugh Grantin suoritus oli Sinisilmä Mickeyssä huono. Grant oli tässä elokuvassa samaa mitä Notting Hillissä, kuten myös elokuvassa 9 kuukautta.

Tätä näyttelijää inhoaa taikka häntä rakastaa (ei tietenkään ihan siinä mielessä). Itse en ole koskaan pitänyt Grantin tuotoksia valkokankaalla mitenkään ihmeellisinä. Osittain itselleni jäikin mysteeriksi se mikä oli Notting Hillissä hyvää, koska se sai kehuja myös "kollegoiden" joukossa. Grantin suoritukset Notting Hillissä eivät olleet sen kummempia mitä 9:ssä kuukaudessa, eikä Sinisilmä Mickey ole ainakaan parempi. Joku voisikin sanoa, että Grant on valinnut varman linjan hymylevänä tomppelina, ehkä.

Sinisilmä Mickey kertoo taidetta myyvästä meklarista (Grant), joka on ihastunut naiseensa (Jeanne Tripplehorn) niin paljon, että päättää kosia tätä. Tyttöystävä ei kuitenkaan hyväksy kosintaa ja häipyy ravintolasta. Michael (Grant) menee tapaamaan tulevaa appiukkoaan ja saa samalla tutustua myös muihin tuleviin sukulaisiinsa eli mafiaperheeseen. Gina (Tripplehorn) varoittaa Michaelia ja kertoo myös miksei suostunut kosintaan. Kun he astuvat avioliittoon tulee Michaelista osa heidän perhettään. Tätä kautta Michael saa myös kaupattavaksi mafiapomon pojan tauluja, jotka eivät hivele edes sokean silmiä.

Sinisilmä Mickey on (kevyt) komedia, jossa tuttua aihetta mafiaa pilkataan, huonosti. Jutun toisena aiheena, juonena, on juuri tällainen tyypillinen rakkausjuttu. Grant on ollut varmaan ohjaaja Kelly Makinilla mielessä, kun hän on alkanut valita näyttelijöitä elokuvaansa. Toinen (mahdollisesti) selkeä valinta on ollut Joe Viterelli, joka on ollut lähes kaikissa mahdollisissa mafiaelokuvissa. En sitten tiedä voidaanko tätä elokuvaa luokitella tähän mafia-genreen, sillä tarina kertoo kuitenkin BRITTIläisen näkökulmasta.

Itseäni Sinisilmä Mickey ei viehättänyt oikein mistään kulmasta. Jos ollaan mahdollisimman mafiahenkisiä niin elokuva ei todellakaan kulje eteenpäin näiden surkeiden suorituksien takia (mm. James Caan appiukkona). Jossain mielessä tämä elokuva on häpeä juuri mafiaelokuville, sillä samalla, kun tämä yrittää olla mafiamainen niin se myöskin pilkkaa sitä. Eli se on erittäin pahasti metsässä.

Rakkaustarinana jutussa olisi ehkä hiukan "liikettä", mutta Grantin tomppelin asema ärsyttää liikaa. Mitään uuttakaan se ei tuo, vaikka Grant kuinka yrittäisikin äännellä sisialaisittain. Ihmettää myös se, että elokuvasta ole jätetty (lähes) kaikki naiset pois kuvioista. Ainoastaan Grant vaimona esiintynyt Jeanne Tripplehorn ja mielipuoli valokuvaaja, jonka tarkoitus elokuvassa oli "ei mikään". Vaikka tietääkseni italialainen yhteiskunta ylistää ja kunnioittaa äitejään ja naisiaan. Kysynkin tässä lopuksi sitä, että pystyisikä Sinisilmä Mickeyta ja Mafiaveljiä vertaamaan.