Happiness - Onni - Happiness (1999)

Happiness - Onni (Happiness, 1999 USA) on lyönyt läpi monilla eri festivaaleilla ympäri maailmaa. Se on napannut kriitikoilta vielä suuremman määrän kehuja ja ylistyksiä. Mainittakoon, että elokuva sijoittui Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kriitikkoraadin antamien tähtien mukaan 1., saaden 4,6 tähden keskiarvon.

Omalta kohdalta elokuva on vielä puoliksi katsomatta, joten en pysty antamaan arvosanaa koko elokuvalle. Arvostelu siis suoritetaan (poikkeuksellisesti) osittain katsotusta elokuvasta. Odotankin sitä hetkeä, kun katson elokuvan kokonaan uudelleen, mitähän lopussa tapahtuukaan?

Happiness - Onni on ironinen nimitys elokuvalle, joka kertoo yksinäisistä ja sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole todellakaan onnellisia elämäänsä. Useampaa hahmoa seurataan heidän tavallisen elämänsä tavallisissa päivissä. Osittain elämät yhdistyvät ja ihmiset tutustuvat toisiinsa, kuten Philip Seumor Hoffmanin (Magnolia) esittämän nörtin ja Jane Adamsin esittämän Joyn puhelin keskustelu, jossa kumpikin pysyvät loppujen lopuksi toisilleen anonyymeina.

Elokuvaa tulee lähes poikkeuksetta verrattua alkuvuodesta teattereissa menestyneeseen American Beauty:n, mutta selkeä ero muodostuu kuitenkin Onnen ja Beautyn välille. Siinä missä Beauty on häkellyttävä ja todellinen tuntuu Onni olevan askeleen edellä. American Beautya katsoessa tuntui siltä, että elokuva oli liian jenkinmakuinen. Osittain arvostelukykyyni on varmaan vaikuttanut elokuvan ympärillä pyörinyt ylistys, jolloin katselukokemus helposti laskee.

Mainittakoon vielä kerran, että tätä elokuvaa (Onnea) ei ole arvosteltu koko elokuvan mukaan, vaan ensimmäisen katsotun tunnin mukaan.