Pan's Labyrinth - El Laberinto del Fauno (2006)

Elokuvavuoden 2006 viime metreillä nousi yllättäjä Meksikosta. Suuren luokan toimintaelokuvia ohjannut Guillermo del Toro (Blade 2, Hellboy) olisi voinut leimautua todella helposti samanlaisia mäiskepastisseja suoltavaksi koneeksi, mutta hän valitsi vaikeamman tien. Del Toro noudatti visiotaan ja se kannatti. Hänen omasta käsikirjoituksestaan loihtima kauhufantasia on hurmannut yleisöt ja kriitikot ympäri maailman.

Pan’s Labyrinth (El Laberinto del Fauno, 2006 Meksiko, Espanja, Yhdysvallat) vie katsojan vuoden 1944 Espanjaan, jossa myllää käynnissä oleva sota ja kuohuva fasismi. Tarinan keskiössä on nuori Ofelia, joka joutuu muuttamaan raskaana olevan äitinsä mukana, äidin uuden miehen, armeijan sotilaskapteenin luokse. He joutuvat näin ollen keskelle armeijan ja vastarintaliikkeen yhteenottoja, eikä väkivallalta voi välttyä. ”Realistiselle” maailmalle toimii kuitenkin vastapainona Ofelian luoma fantasia maailma, jonka merkityksen katsoja saa itse päättää. Sen voi tulkita joko Ofelian pakoyrityksenä todellisuudesta tai vastaavasti keinona jäsentää ympärillä tapahtuvia asioita.

Oli fantasiaosuuksista mitä mieltä tahansa, kokonaisuus on hallittu. Kuvaus ja erikoistehosteiden käyttö ovat häikäiseviä. Molemmat maailmat, niin reaali- kuin fantasiakin, ovat toteutettu tukemaan toisiaan loistavan suunnittelun ja visioinnin avulla. Del Toro pitää narut käsissään ja onnistuu samalla kertomaan yhden vaikuttavimmista tarinoista muutamaan vuoteen.

Tarinaa ja upeita kuvia siivittää eteenpäin vanha lasten tuutulaulu, joka luo hyytävää kontrastia ja melankoliaa tarinaan. Elokuvan lauluun kiteytyy niin paljon erilaisia tunteita kuin tuntemuksiakin, että se on melkein yhtä rikas kuin itse elokuvakin, joka on kuvaus hyytävästä väkivallasta, mutta myös sanoin kuvaamattomasta kauneudesta. Se viihdyttää, mutta koskettavasti.