Kauas
pilvet karkaavat (1996)
1990-luvun alussa Suomeen iski lama. Yritykset saneerasivat ja
säästöjä pyrittiin tekemään kaikin
keinoin. Usein tämä johti työntekijöiden irtisanomisiin
ja työttömyys kipusi ennätyslukemiin. Tästä
ajankuvasta kertoo Aki Kaurismäen palkittu menestyselokuva,
Matti Pellonpään muistolle omistettu, Kauas pilvet
karkaavat (aka Drifting Clouds, 1996 Suomi).
Elokuvan pääosassa on helsinkiläinen pariskunta.
Lauri (Kari Väänänen) on raitiovaununkuljettaja,
Ilona (Kati Outinen) puolestaan työskentelee ravintolassa hovimestarina.
Elämä on siis kunnossa. Takapakkia tulee, kun Lauri irtisanotaan
työpaikastaan. Tämäkään ei perheen taloutta
vielä kaataisi, mutta kun Ilonakin menettää työnsä,
kääntyy elämä päälaelleen.
Kuten aiemmissakin teoksissaan, myös tässä Kaurismäki
kuvaa työttömyyden kourissa kamppailevia henkilöitä
tyylikkäästi. Työttömyys on aihe, jolla pystyisi
mässäilemään mielin määrin, mutta
Kaurismäki ei sorru ylilyönteihin. Elokuvan hahmot ovat
tavallisia suomalaisia henkilöitä, ja juuri sen vuoksi
todellisia - ainakin minun on helppo samaistua heihin ja heidän
ongelmiinsa. Mies on perisuomalainen jäärä, joka
ei halua elää valtion korvauksilla, nainen puolestaan
tuulimyllyjä vastaan taisteleva optimisti. Maailmassa, jossa
ikääntyminen on kirosana, on Ilonan työnhakureissu
kaikessa huvittavuudessaankin todellinen
"Olette liian vanha tarjoilijaksi."
"Minähän olen vasta kolmekymmentäkahdeksan."
"Siinäpä se. Voitte kupsahtaa milloin tahansa." |
Alun perin miespääosaan oli suunniteltu Matti Pellonpäätä,
mutta tämä kuoli heinäkuussa 1995, joten suunnitelmat
menivät uusiksi. Korvaajaksi kiinnitetty Kari Väänäsen
suorituksessa ei ole valitettavaa, kuten ei Kaurismäen vakiokaartissakaan.
Mies vailla
menneisyyttä -elokuvan päätähti, Markku
Peltola, esittää alkoholiin mieltynyttä kokkia. Vilahtaapa
elokuvassa myös Peter von Baghkin.
Kauas pilvet karkaavat menestyi maailmalla erinomaisesti. Ranskassa
elokuva pyöri teattereissa kuukausikaupalla ja Time-lehti rankkasi
sen vuoden 1996 kymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Cannesin elokuvafestivaaleilla
se oli ehdolla Kultaiseen Palmuun. Elokuva oli ehdolla myös
Oscar-gaalaan, mutta Kaurismäki kieltäytyi kunniasta.
teksti: ©
2004 Kari Glödstaf

|