Mies vailla menneisyyttä (2002)

Sananlasku "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" pätee suomalaisohjaajista parhaiten Aki Kaurismäkeen. Omasta tyylistään päättäväisesti kiinni pitävä ohjaaja on ollut ulkomailla huomattavasti arvostetummassa asemassa kuin Suomessa, jossa suuren yleisön ehtymätön kiinnostus on rajoittunut ainoastaan siihen, kuinka kielteisen kuvan niin Kaurismäki kuin hänen elokuvansakin Suomesta antavat. Mies vailla menneisyyttä (aka L' Homme sans passé, Der Mann ohne Vergangenheit, The Man Without a Past, 2002 Suomi, Saksa, Ranska) muutti hieman mielipiteitä, mutta vasta sen jälkeen, kun mediaan alkoi tulvia ylistyksiä ympäri maailmaa.

Mies saapuu yöjunalla Helsinkiin. Kaksi tuntia saapumisensa jälkeen hän makaa henkihieveriin piestynä sairaalassa, vailla toiveita paranemisesta. Hän karkaa sairaalasta ja ajautuu kodittomien joukkoon. Muistinmenetyksestä kärsivä mies joutuu aloittamaan kaiken alusta, mutta vähitellen hän alkaa saada elämäänsä järjestykseen. Ajan kuluessa ainoaksi ongelmaksi muodostuu henkilöllisyys, josta ei tunnu kenelläkään olevan tietoa.

Aki Kaurismäen menestyksekkäin teos, Mies vailla menneisyyttä, on kertomus asunnottomuudesta ja irtolaisuudesta. Tarina yhteiskunnan siitä osa-alueesta, jossa ulkona syöminen tarkoittaa Pelastusarmeijan soppatykkiä, on vakavasta aiheestaan huolimatta täynnä optimismia ja huumoria ilman perisuomalaista surkuttelua ja ahdistusta, jollaiseksi elokuva voisi helposti osaamattomamman ohjaajan käsissä kääntyä. Elokuvan ilmapiiri on lämminhenkinen ja toteutus Kaurismäen tyyliin hienoa.

Mies vailla menneisyyttä suorastaan pursuaa tyylikästä näyttelemistä ja hauskoja henkilöhahmoja. Markku Peltola tekee pääosassa vahvan roolisuorituksen, ihmetellä täytyykin, kuinka mies on järjestään jäänyt palkitsematta roolistaan. Kati Outinen on hyvä hänkin, mutta hahmoista hauskin on Sakari Kuosmasen esittämä Anttila, jonka vallaton dialogi on huippuluokkaa. Kuosmanen tekee Anttilana Juhan (1999) ohella parhaan roolisuorituksensa. Pienemmissä rooleissa nähdään Kaurismäen vakioporukkaa Elina Salosta Esko Nikkariin, ovatpa osansa saaneet myös niin Peter von Bagh, Aino Seppo kuin Annikki Tähtikin.

Mies vailla menneisyyttä menestyi maailmalla loistavasti. Se palkittiin monilla elokuvafestivaaleilla ja oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariin, vaikka ohjaaja yritti ehdokkuutta omaan tinkimättömään tyyliinsä vastustellakin. Suomessa elokuva sai kuusi Jussi-palkintoa, Markku Peltola tosin jäi yllättäen ilman.

Kuvassa esiintyy lievää rakeisuutta, kuten kaikissa Kaurismäki Collection -sarjan elokuvissa. Värit toistuvat hyvin, eikä rakeisuutta lukuun ottamatta kuvasta ole negatiivista sanottavaa. Kuvasuhde on 1.78:1, kuva on anamorfinen.

Ääniraitoja on kaksi, joko Dolby Digital 5.1 tai perinteinen stereoääni. Makuasia, kumman valitsee, molemmat ajavat asiansa hyvin. Tekstitykset ovat ruotsiksi ja englanniksi, lisäksi suomi huonokuuloisille.

Levyn ainoat ekstrat ovat kaksi traileria (Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä).