DVD

The Day After Tomorrow (2004)

Napajäätiköt halkeilevat. Intiassa sataa lunta, Japanissa puolestaan golfpallon kokoisia jääkimpaleita. Rakas maapallomme on muutosten kourissa ja yksi pahimmassa myrskynsilmässä olevista maista on tietenkin Yhdysvallat. Kuuluisan biologin, Jack Hallin (Dennis Quaid), ennustukset ilmaston äkillisistä muutoksista kaikuvat kuuroille korville, ennen kuin on liian myöhäistä. Miljoonat ihmiset menettävät henkensä uuden jääkauden tehdessä tuloaan.

Saksalaissyntyisen Roland Emmerichin filmografia ei kovin suurta kunnioitusta herätä, löytyyhän miehen ansiolistalta sellaiset kalkkunat kuin Independence Day (1996) ja Godzilla (1998). Koska elokuvien saavutukset mitataan ennemmin lipputuloissa kuin palkintojen ja kriitikoiden ylistyslaulujen määrässä, on Emmerichkin saanut jatkaa katsojien aliarvioimista vuodesta toiseen. Ulkoavaruuden asukkaiden ja ydinkoehirviön jatkeeksi hän marssittaa tällä kertaa oikeasti keskustelua ansaitsevan aiheen, kasvihuoneilmiön.

Elokuva nojaa ohjaajansa edellisten tuotosten tapaan näyttävyyteen ja myöntää täytyy, että jopa minunlaiseni skeptikko nautti elokuvan ensimmäisestä puolituntisesta äiti maan näyttäessä ahneille asukeilleen kuka käskee. Tyylikkäät efektit seuraavat toinen toistaan ja aina siihen saakka, kun tornadot jyräävät Los Angelesin, on elokuvan viihdearvo korkealla. Tämän jälkeen elokuvassa alkaa kuitenkin rankka alamäki, jota edes sen tyylikäs visuaalinen toteutus ei onnistu pelastamaan.

Näyttävyys ja sisältörikkaus kulkevat harvoin käsi kädessä, eikä niin käy tälläkään kertaa. Emmerichin itsensä rustaama käsikirjoitus viljelee kaikkia katastrofielokuvista tuttuja kliseitä niin häpeämättömästi, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Epäloogisuuksia, typeriä vuorosanoja ja kaikenlaisia järjettömyyksiä riittää aivan elokuvan loppuun saakka ja yli-imelät, siirappiakin tahmeammat viimeiset minuutit saavat katsojan pudistamaan epäuskoisena päätään.

Näyttelijät eivät pysty paljon ohuiden ja mielenkiinnottomien roolihahmojensa hyväksi tekemään. Onneksi he sentään yrittävät, ettei tämä nyt aivan kalkkunaelokuvien kastiin vajoa. Ihmetellä tosin täytyy, mitä ihmettä Ian Holmin (Taru Sormusten Herrasta, From Hell) tapainen laatunäyttelijä tekee tällaisessa rainassa. Holm esiintyy pienessä roolissaan edukseen, samoin Quaidia on mukava katsella, mutta muut vajoavat harmaaseen ja mitäänsanomattomaan massaan.

The Day After Tomorrow (2004, Yhdysvallat) on näyttävä, mutta sisällötön elokuva, joka on varmasti isolta kankaalta katsottuna hämännyt niin katsojia kuin kriitikoitakin. Muuten tämän mitättömyyden menestystä ja ylisanoja on mahdotonta ymmärtää.

Anamorfinen kuva (2.35:1) on todella hyvälaatuinen, yksi parhaista näkemistäni. Kuvasta on mahdotonta löytää virheitä, juuri tältä uuden elokuvan tulee dvd:llä näyttääkin. Ääniraitoja levyllä on kolme kappaletta, joista itse testasin DTS-raitaa. Valittamisen aihetta ei tässäkään ole, vaan kaikki kanavat saavat melusaasteesta osansa. Muut ääniraidat ovat Doby Digital 5.1 -koodattuja (englanti, unkari).

Ekstroja yhden levyn julkaisu ei paljoakaan tarjoa. Ainoastaan kaksi kommenttiraitaa, joilla jutustelevat tärkeimmät elokuvan parissa työskennelleet tuotantohenkilöt sekä kaksiminuuttisen Alien vs. Predator -elokuvan making of -dokumentin. Lisämateriaalia haluavien kannattaa sijoittaa roposensa kahden levyn erikoispainokseen, jota koristaa tyylikäs hologrammikansi.