powered by FreeFind

 

Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritarit - The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001)

Kauan, kauan aikaa sitten taottiin liuta sormuksia, jotka luovutettiin kolmelle kansalle maan päällä: haltioille, ihmisille ja kääpiöille. Kuitenkin näiden maagisten sormusten lisäksi taottiin ylimääräinen sormus, sormus, joka hallitsisi kaikkia muita sormuksia, ja tämä sormus jäi Sauronille, pahalle velholle Keski-Maassa. Hän käytti sormustaan pahoihin tekoihin ja voitti sen avulla taistelun toisensa perään. Taisteluiden tiimellyksessä sormus kuitenkin katosi omistajaltaan, ja lopulta kaikilta muiltakin.

Jälleen aikaa kului, kunnes sormus taas löydettiin ja lopulta se päätyi pienen hobitin, Frodo Reppulin (Elijah Wood) taskuun. Tietämättään sormuksen historiasta Frodo säilytti sen, kunnes hänen ystävänsä, mahtava Gandalf-velho (Sir Ian McKelley) kertoi hänelle sormuksen voimista ja siinä piilevästä vaarasta. Jotta Sauronin uudestaan kasvava pahuus Keski-Maassa saataisiin lopetettua, sormus täytyisi tuhota. Tähän tehtävään valitaan kukapa muukaan, kuin pieni, rauhaa ja ruokaa rakastava hobitti, joka ei seikkailuista suuremmin välitä. Frodon ei kuitenkaan tarvitse matkata Mordoriin, pimeyden maahan, tuhoamaan sormusta aivan yksin, vaan matkakumppaneikseen hän saa vanhat ystävänsä Samin (Sean Astin), Merrin (Dominic Monaghan) ja Pippinin (Billy Boyd). Matkalla hänen mukaansa liittyy lisäksi Gandalf, Aragorn (Viggo Mortensen), Boromir (Sean Bean), Legolas-haltia (Orlando Bloom) ja Gimli-kääpiö (John Rhys-Davies). Yhdessä tuo sormusten saattue joutuu uhmaamaan vaaroja, joita Sauron ja hänen paha palvelijansa Saruman (Sir Christopher Lee) heidän edelleen asettavat.

Tämä tarina onkin useimmille varmasti tuttu. Sen siirtämistä valkokankaalle on suunniteltu jo vuosikymmeniä ja yksi piirretty elokuva siitä saatiinkin aikaan ennen tätä. Useat tuotantoyhtiöt myivät Tolkienin kirjan oikeuksia edestakaisin, eikä kukaan ilmeisesti halunnut ryhtyä tuumasta toimeen. Lopulta oikeudet päätyivät Miramaxin kautta New Line Cinemalle, joka antoi projektin, kummallista kyllä Peter Jacksonille, joka alkoikin innokkaasti suunnittelemaan projektia jo vuosia sitten.

Vuodet vierivät ja ensimmäinen elokuva on nyt saapunut teattereihin. Fanit ovat seuranneet projektin kehitystä innokkaasti ja trailerit ovat olleet netissä enemmän kuin haluttuja. On luonnollista, että tällainen megatapaus asettaa suuria pelkoja legendaarisen fantasiakirjan raiskauksesta, ja eräät nimeltä mainitsemattomat kriitikot ovatkin kerenneet haukkua elokuvaa jo nyt. Tietenkin tämä on yksi niitä elokuvia, joita joko rakastetaan tai vihataan. Itse olen päätynyt ensin mainittujen onnelliseen joukkoon.

Elokuva alkaa pitkällä Galadriel-haltian puhumalla prologilla. Jo tässä vaiheessa valkokankaan täyttävät jylhät maisemat ja kerrassaan massiiviset erikoisefektit. Itsekin huolestuin hieman, että ei kai tämä taas mene puihin sen takia, että rahaa on ollut liikaa käytettävissä. Mutta ei huolta, räväkän alun jälkeen Jackson jarruttelee vauhtia sopivasti, vaikka säilyttääkin poikkeuksetta elokuvan kauniin ulkoasun. Pitkin elokuvaa visuaaliseen puoleen on käytetty niin paljon rahaa, aikaa ja taitoa, että tulos häkellyttää epäilemättä vaativankin katsojan, sotkematta kuitenkaan kaikkea tietokonemaisiksi animaatioiksi, kuten tapahtui Muumioissa ja surullista kyllä Tähtien sodan episodi 1:ssä. Muutamissa paikoissa on havaittavissa pieniä ylilyöntejä, mutta jälkikäteen nämäkin harhautumiset on helppo antaa anteeksi.

Itse henkilökohtaisesti jännitin kovasti sitä, kuinka Peter Jackson saa sovitettua Tolkienin rikkaan dialogin ja kielimaailman valkokankaalle, mutta helpotuksekseni sain todeta, että tyydyttävästi oli siinäkin onnistuttu. Paljon dialogia oli otettu suoraan kirjasta, mikä on hyvä, mutta paljon oli nähtävästi jäänyt kirjoittajienkin kynäiltäväksi. Haltiakieli puhutaan elokuvassa kirjalle uskollisesti, joten Liv Tylerin ja erityisesti Cate Blanchetin huulilta lausuttuna se kuulostaa juuri niin kauniilta kuin saattoi odottaakin. Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat elokuvassa tekevät kunniaa Tolkienille ja hänen elämäntyölleen. Ehkä myös niiden yksityiskohtien takia elokuva venyy kolmetuntiseksi. Luulisi ettei yhden kirjan tunkeminen kolmeen tuntiin olisi vaikeaa, mutta ei se helposti ole onnistunut. Edelleenkin Jackson joutuu kiiruhtamaan läpi elokuvan. Kirja vaatii jokaisessa kohtauksessa lisää aikaa. Uskomatonta ajatella, että elokuvatuottajat olivat alun perin tunkemassa koko Sormusten Herra-trilogiaa yhteen kahden tunnin elokuvaan. Kerrassaan ihmeellistä. Tässä kolmen tunnin eepoksessa kirjoittajat (Frances Walsh, Jackson) ovat saaneet suhteellisen runsaasti varaa kirjan siirtämisessä valkokankaalle. Tärkeimmät tapahtumat on saatu mahtumaan elokuvaan, vaikka hienot osuudet Morian kaivoksissa ja haltiakaupungeissa olisivatkin saaneet olla hieman pitempiä. Kaiken kaikkiaan käsikirjoitus tasapainoilee harvinaisen taidokkaasti draaman ja seikkailun välillä, antaen molemmille tarpeeksi aikaa, ja näin ollen molemmat puolet elokuvaa tukevat toisiaan erinomaisesti.

Paljon oli tässäkin projektissa kiinni näyttelijöissä. Hahmot ovat epäilemättä kirjan tärkein asia, eikä Jacksonilla ollut näin ollen näyttelijöitä palkatessaan varaa virheisiin. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta uskallan sanoa, että näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Sir Ian McKellen puhaltaa hahmoonsa sielun taidolla, joka typerrytti ainakin allekirjoittaneen. Gandalf oli hyvin paljon sellainen kuin kuvittelinkin. Valkokankaalla ehkä hieman lempeämpi kuin kirjassa. Loistava yhtä kaikki. Elokuvan toinen veteraani Sir Christopher Lee ei jää Gandalfin vieressä yhtään sen huonommaksi, sillä kauhu-elokuvista tuttu vanhus saa Sarumanina Darth Vaderinkin näyttämään sellaiselta harmittomalta pieneltä hopparilta, joka potkii bussipysäkkiä Kontulan ostoskeskuksella. Sean Bean esittää Boromiria, ihmisrodun ylväintä soturia hienosti, kun taas Viggo Mortensen ei saa katsojaa vakuuttumaan Aragornin roolissa yhtä täydellisesti. Ehkä se johtuu Mortensenin hennosta olemuksesta tai hempeästä äänestä, mutta itse toivoin ainakin jotain hieman...vaikuttavampaa, kokeneempaa. Monaghan, Boyd ja Astin esittävät hobitteja mielestäni hyvin, ja nuori Elijah Wood on Frodona oivallinen. Monaghan ja Boyd jäävät väkisinkin hieman taka-alalle, mutta Astin onnistuu loistavasti suulaana Samina ja Frodon uskollisena ystävänä, joka on työntämässä nenääsä joka asiaan, kuului se hänelle eli ei. Jos näyttelijöiden joukosta pitäisi osoittaa yksi musta lammas, se olisi varmasti Liv Tyler. Nainen on ikävä kyllä täysin hukassa valkokankaalla esittäessään Arwenia, kaunista haltiaa, joka on myös Aragornin sydämen valittu (!). Hänessä ei ole haltian kauneutta, eikä haltiakielikään kuulosta hänen lausumana yhtä kauniilta kuin Blanchetin. Onneksi hänen aikansa valkokankaalla on hyvin lyhyt, joten pian hän on jo unohtunut.

Täytyy myöntää, että objektiivisuuteni joutui aika kovalle koetukselle, kun yritin jäsennellä elokuvan vahvuuksia ja puitteita mielessäni jälkeenpäin. Meille, jotka olemme lukeneet trilogian läpi, jotkut jopa moneen kertaan, pysymme täysin vaivattomasti mukana tapahtumissa. On vaikea tietää, miltä elokuva näytti sellaisen ihmisen silmin, joka ei tuosta tarinasta ja legendasta tiennyt mitään ennen elokuvan näkemistä. Uskallan kuitenkin ennustaa, että ihmiset kautta maailman tulevat pääsääntöisesti pitämään näkemästään.

Kun yhdistetään Tolkienin hahmot ja tarina Jacksonin näkemysten kanssa, tuloksena on todennäköisesti hienoin fantasiaseikkailu mitä olet koskaan elämässäsi nähnyt. Mahdollisesti myös erilaisin ja mahtipontisin sellainen. Elokuvateatterissa elokuva pääseekin täysiin oikeuksiinsa, todennäköisesti se menettää enemmän tai vähemmän mahtavuudestaan 18" Saloran matkatelevisiossa. Kaikkien näiden hermostuneiden vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeen, J.R.R. Tolkien voi maata rauhassa haudassaan, eikä hänen tarvitse katua päätöstään myydä kirjansa oikeudet elokuvayhtiölle. Kiitos tästä kuuluu pitkälti Peter Jacksonille ja New Line Cinemalle, joka antoi hänelle vapaat kädet, niin taloudellisesti kuin visuaalisestikin kirjojen siirtämisessä valkokankaalle. Tolkienin työn arvostus on nyt huipussaan ja tämä elokuva jos mikä osoittaa, että hänen työtään ei ole unohdettu, eikä tulla koskaan unohtamaan.

teksti: © 2001 Antti Honkala

ohjaaja: Peter Jackson
näyttelijät: Elijah Wood, Sir Ian McKellen, Sean Astin, Viggo Mortensen
genre: fantasia, seikkailu, toiminta, uusintaohjaus
net: http://www.lordoftherings.net
kuvat: © 2001 New Line Cinema, The Saul Zaentz Company ja WingNut Films.

© 1999-2007 Hosting: Futuron Internet | Sivuilla vieraillut elokuvan ystäviä Kävijälaskuri

MAINOS: