Koukkusormi - Bowfinger (1999)

Eddien Murphy ja Steve Martin ovat laittaneet kätensä samaan astiaan, Heather Grahamn laittoi jalkansa tähän soppaan ja ohjaaja Frank Oz yritti maustaa keitosta sopivan, ei liian voimakasta, muttei myöskään mautonta. Herra Oz onkin saanut tästä "sormikeitosta" hyvän makuisen, mutta kieltäydyn ottamaan sitä lisää, sillä se vie vain nälän pois. Ei mitään gourmet-ruokaa. Kärpästä tähän keittoon ei ole silti pudonnut.

Koukkusormi (Bowfinger, 1999 USA) osaa olla hauska, muttei mitenkään hälyttävän hauska. Sille ei naura moneen kertaa (olen aika jäykkä ihminen), mutta itkuakaan ei tarvitse pusertaa. Elokuvan seurassa vierähtää se maaginen 1½ tuntia. Eddie Murphy (Beverly Hills Kytät, Pyhämyyntitykki) on taas kerran ottanut useita rooleja yhdestä elokuvasta ja on nyt veljespari. Toinen veljistä on rikas filmitähti ja toinen köyhä luuseri. Elokuva ei kuitenkaan revi vitsinsä tästä epäoikeudenmukaisuudesta, vaan Steve Martinin (Nykistä Sekaisin) roolihahmosta Bobby Bowfingeristä, joka väen väkisin yrittää ansaita leipänsä elokuvien teolla. Mies joutuu valehtelemaan kollegoilleen, että elokuvatähti Kit Ramsey olisi astunut projektiin mukaan. Bowfinger hankkii meksikolaisia pakolaisia, juntin Ohiosta (Heather Grahamn, Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua) ja muita epämääräisiä tyyppejä pyörittämään elokuvaprojektia.

Koukkusormi etenee kepeästi, eikä tee suurempia muutoksia matkaansa. Juoni on yksinkertainen, hahmot ohuita ja vitsit hauskoja. Tyypillistä Hollywood-komediaa. Elokuvassa vilisee viittauksia elokuvantekoon ja muuhun alaan liittyvää parodiaa.

Murphy tekee sitä tuttua, vaikka jättääkin suun paukuttamisen seuraaviin elokuviin, eikä Steve Martin tee suurta eroa Murphyyn. Martin ei nyt kuulu omaan suosikki komediakaartiini, jossa Charlie Chaplin, Peter Franzèn ja Jim Carrey ovat. En ole oikeastaan koskaan mieltänyt Martinia kovinkaan merkittäväksi koomikoksi, mies on jotenkin niin neutraali.

Murphy taas osaa olla edes hiukan enemmän persoonallinen, tietenkin kolmella eri kymmenellä ja samat vitsit ei ole mikään saavutus. Ehkä tämä mies saa joskus niskasta otteen ja kantaa itsensä siihen perhe-elokuvaan. Näin käy kaikille niille, jotka haluavat jatkaa 45 ikävuoden jälkeen elokuvabisneksessä. Yksi merkittävistä koomikoista Robin Williamsilla on ura ollut hiukan laskusundanteessa. 1994 mies teki yhden 1900-luvun hienoimmista komediaelokuvista, Mrs. Doubfire - Isä sisäkkönä.