Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua - Austin Powers: The Spy Who Shagged Me (1999)

Austin Powers: kumma jätkä tuli tässä myös arvosteltua. AP2 ei suoraan sanottuna tuo mitään uutta, jollei lasketa Austinin pieniä luonteenmuutoksia (erittäin pieniä). AP2 on ehkä siirtynyt vielä hiukan härskimpään huumoriin, jolloin se juuri jakaa katsojat kahteen selkeään ryhmään.

AP2:ssa Austin Powers (Mike Myers, Wayne`s Wolrd 1 ja 2) lähtee jahtaamaan varastettua "mojoaan" aikakoneella menneisyyteen, vuoteen 1969. Tohtori Paha on vienyt Austin Powersin mojon ja on siirtynyt aikakoneella keskelle 60-luvun kuuminta aikaa, josta myös Austin ja Tri. Paha lähtivät pois ykkösosassa. Alkuteksteissä elokuva leikittelee jo AP1 tutulla tavalla Austin Powersin "mojon" piilottelua, jolloin metaforana "sen" suojana, edessä heiluu patongeista aina palvikinkkuun ja muihin mielenkiintoisiin vertauskuviin.

AP2 pitäisi kuulemma olla parodia bondeista, mutta aika vaisuksi se jää kuitenkin silti osin. Härskit vitsit ovat ottaneet pääosan. Juoni etenee tasaisesti, matkalla Austin Powers sitten heittelee kovaan tahtiin letkautuksiaan, tyyliin esimerkiksi Mies ja Alaston Ase tai pahimmassa tapauksessa Kummelistories. Ei AP2 pelkkää tylsää kakkavitsailua ole, elokuvassa on runsaasti todellisia naurettavia kohtauksia, jotka ovat ihan nokkelia. Elokuva ei takerru oikeastaan mihinkään, mutta silti pystyn ymmärtämään miksi se saisi ihmisissä voimakkaita tunteita. Varmasti Yhdysvalloissa on tällä hetkellä, joku joka on saanut vaikutteita Austin Powersista ja on nyt itse ilmetty Powers.

Mike Myersin kolmoisroolityö (Austin Powers, Tohtori Paha ja Paksu Paskiainen) on aika harvinaista ja lisäksi mies on osallistunut käsikirjoitukseen ja ollut yksi tuottajista. Chaplin on varmaan yksi ainoista, joka on tehnyt elokuvan vielä useammalla roolilla. Eikä elokuva nyt paljoa ole joutunut tinkimään tällaisesta roolisuorituksesta.

Suomentajalla on varmaan ollut ongelmia saada esimerkiksi nimet toimimaan hyvin (esim. Autuus Naihyvin = Felicity Shagwell) ja on AP2:ssa paljon muitakin sanaleikkejä, jotka kuulostavat omalla kielellään paljon paremmilta. Osalle katsojista on myös tuottanut pettymystä varmaan se, ettei Elizabeth Hurley ollut enää kakkos-osassa. Nainen vilahtaa vain alkumetreillä, samaten vilahtelee myös monia muita kuuluisuuksia (esim. Woody Harrelsson, Tim Robbins, Elvis Costello). Mainittakoon vielä, että elokuvan eräs tarkoituksista olisi hyvin voinut olla ehdistää Madonnan taivalta, sillä onhan Beautiful Stranger soundtrackilla ja tätä soundtrackia on mainostettu jo aika paljon.

AP2 pistää helposti naaman hymyyn, mutta aihe jota katsoja nauraa ei ole kuitenkaan sen arvoinen. Pissa-kakka -alapäävitsit ovat kuitenkin se oma luokkansa, jossa ne pitää arvostella.