Kaunis
mieli - A Beautiful Mind (2001)
Monien menestyselokuvien ohjaaja Ron Howard (Apollo 13, Grinch)
räjäytti jälleen potin tuoreimmalla elokuvallaan Kaunis mieli
(A Beautiful Mind, 2001 USA). Se voitti kaikki tärkeimmät oscarit
(lukuun ottamatta paras miespääosa-pystiä, joka annettiin epäoikeudenmukaisesti
Denzel Washingtonille Hollywood-kieroilujen tuloksena), eli palkinnot
parhaasta ohjauksesta ja parhaasta elokuvasta.
Eikä elokuvaa ole turhaan kehuttu; Kaunis mieli on pitkästä aikaa
harvinaisen oivaltava ja koskettava tosikertomus älyllisesti lahjakkaasta
miehestä, John Nashista (Russell Crowe, Gladiaattori,
The Insider - sisäpiirissä),
joka on nero matematiikan suhteen, mutta ei omaa juuri minkäänlaisia
sosiaalisia taitoja. Hänen ala-asteen opettajallakin oli tapana
sanoa, että Johnilla on "kaksi puolikasta aivoja, mutta vain yksi
puolikas sydäntä". Juuri siksi yliopistoaika oli Johnille vaikeaa,
koska hänen oli vaikea tulla toimeen muiden "nuorten nerojen" kanssa.
Onneksi hänellä oli ystävänään persoonallinen huonetoverinsa Charles
(Paul Bettany), joka piti hänet edes jokseenkin ruodussaan.
Yliopiston jälkeen Johnista tulee menestynyt matemaatikko, joka
pystyy selvittämään lähes kaavan kuin kaavan. Kun hän vielä tapaa
tulevan vaimonsa Alician, elämä todella tuntuu hymyilevän. Aurinkoiselle
taivaalle alkaa kuitenkin kerääntymään mustia pilviä, kun John sekaantuu
hallituksen salaiseen operaatioon, jolla yritetään estää neuvostoliittolaisten
suunnittelema pommi-isku. Lopulta kylmän sodan kissa-hiiri-leikki
menee niin pitkälle, että jopa Johnin ja hänen raskaana olevan vaimonsa
henkeä uhataan. Ainoastaan Parcher (Ed Harris, Apollo 13, Truman
Show) niminen salainen agentti voi suojella Johnia ja Aliciaa neuvostoliittolaisilta,
eikä siitäkään ole enää varmuutta, kun selviää, että John ei halua
enää olla tekemisissä koko projektin kanssa.
Elokuva siis sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Kylmän sodan
aikaan, ja tarinassakin on sijaa Amerikan ja Neuvostoliiton väliselle
poliittiselle jännitykselle. Elokuva alkaa kertomalla Johnin yliopisto-ajoista
ja tämä onkin elokuvan vahvimpia hetkiä. Tämän jälkeen tarina muuttuu
hetkellisesti enemmänkin jännäriksi kuin draamaksi, mutta palaa
uomiinsa jälleen, kun Nash diagnosoidaan skitsofreenikoksi. Elokuvan
ainoaa juonellisesti heikkoa lenkkiä on vaikeaa selvittää katsojille,
jotka eivät ole elokuvaa vielä nähneet, sillä sen tekeminen saattaa
pilata katsojilta paljon. Joka tapauksessa elokuvan puolen välin
jälkeen tapahtuva juonen täyskäännös tuhoaa paljon siihen asti nähdystä
tarinasta. Se lieneekin ainoa mainitsemisen arvoinen miinus tässä
muuten niin taidokkaasti kerrotussa elokuvassa.
Russell Crowe tekee vakuuttavaa työtä John Nashina. Hän olisi ehdottomasti
ansainnut Oscarin parhaasta pääosasta, mutta suorastaan tekopyhä
(sanottakoon se taas kerran) Oscar-akatemia päätti lahjoittaa pystin
tänä vuonna Denzel Washingtonille. Ilmeisesti jonkunlaisen rotu
tasa-arvon takia palkinto Denzelille annettiin (vaikka harvat sitä
ääneen sanovatkaan), sillä hänen suorituksena Training Dayssa ei
todellakaan kohonnut keskitasoa korkeammalle. Jennifer Connelly
puolestaan sai kuin saikin hyvin ansaitun Oscarinsa vaativasta roolistaan
John Nashin vaimona. Hänen suorituksestaan näkee selvästi, että
Alician rooli vaikean miehensä rinnalla on kaikkea muuta kuin helppo.
Johnin ja Alician välinen rakkaustarina ei ole klassinen kermavaahtoa-ja-mansikkaa-tyyppinen
hehkutus, vaan paljon aidomman makuinen kuvaus rakkaudesta, joka
vaativuudestaan huolimatta on niin syvä, että sen avulla pari selviää
raskaistakin koettelemuksista. Tällaiset todellisia arvoja ja arkisia
tunteita punnitsevat kuvaukset ovat valitettavan harvinaisia tämän
päivän elokuvissa.
Kaunis mieli tosiaan ansaitsee paikkansa Hollywoodin kuolemattomien
joukossa, vaikka tällä kertaa ei ihan täysiä pisteitä minulta irronnutkaan.
Kaunis mieli tarjoaa kauniin ja koskettavan tarinan rakkaudesta,
ihmisen sitkeydestä ja kyvystä voittaa mahdottomiltakin tuntuvat
esteet. Tämä kaksituntinen jättää tuskin ketään kylmäksi. Erinomainen
valinta hämärän syksyiseen iltaan.
teksti: © 2002 Antti Honkala

|