The
Insider - sisäpiirissä - The Insider (1999)
The Insider - sisäpiirissä (The Insider a.k.a. 60 Minutes,
1999 USA) on Michael Mannin ohjaustyö, joka perustuu Yhdysvalloissa
90-luvulla tapahtuneen suuren oikeudenkäyntisessioihin johtaneen
tupakkaskandaaliin. Elokuva lähtee liikkeelle jutun alkutekijöistä.
Kun suurten tupakkayhtiöille työskennellyt tiedemies Jeffrey Wigand
erotetaan, miehellä oli tiedossa monia ikäviä asioita, joita yhtiöt
salasivat tupakanpolttajilta. Tupakkaan mm. lisätään ammoniakkia,
jotta nikotiiniriippuvuus tehostuisi ja useita muita huumaavia aineita.
Wigand oli myöhemmin vain todistaja, joka paljasti ihmisille suurten
yhtiöiden vääryyden, hän oli vain pelkkä tärkeä nappula, jolla pelattiin
yksi erä tupakkayhtiöiden ja kansalaisten välillä.
Elokuva esittää asiat juuri siinä valossa kuin pitääkin. Yhtiöiden
johtajistosta ei tehdä täysin pahoja, eikä heitä edes paljoa näytetä.
Dokumentaarisilla välikuvilla juttua kiidetetään eteenpäin. Televisiokanava
CBS:n menestynyt ajankohtaisohjelma 60 minuuttia sai Wigandin antamaan
haastattelun ohjelmaansa. Koska järjestäytyneessä valtiossa asiat
eivät mene koskaan suoraan niin myös tämäkin asia mutkistui. Wigand
sai tappoukauksia, CBS'lle tuli uhkauksia, jos tämä esittäisi ohjelman.
The Insider - sisäpiirissä jakautuu kahteen osaseen. Ensimmäinen
osuus tarjoaa inhimillisen tarinan, juuri Wigandin (Russel Crowe,
Gladiator) näkökulmasta.
Vaikka mies saikin potkujen jälkeen kaikki maailman rahatukia niin
silti mieheltä viedään myöhemmin kaikki. Vaimo ei kestä, lapset
menevät mukana. Talon menee alta. Mies muuttaa hotelliin asumaan.
Näissä kuvissa tunne on vielä mukana.
Toisessa osassa elokuva seuraa paremmin 60 minuuttia ohjelman tuottajan
Lowell Bergmanin (Al Pacino, Minä
päivänä tahansa) vaiheita, kun oma porukka kääntyy miestä vastaan.
Välillä Bergman yltyy kunnon moraaliseen opetukseen ja oman kunniansa
huuteluun.
Ohjaaja Michael Mann on keskittynyt koko tupakka-draamasta vain
pieneen osuuteen, joka sinällään on hyvä. Toisaalta katsojalle jää
hiukan avoimeksi miten juttu lopulta päättyi. Lopussa kerrotut selvitykset
eivät oikein ole hyvä tapa elokuvassa edistää juonta. The Insider
painottelee dokumentaarisen elokuvan ja taiteellisen elokuvan välillä
vaihdellen genrestä toiseen. Taustalla soi kohtauksesta riippuen
joko balladi tyylistä kitarisooloa tai harmonista kuorulaulua, joiden
sopivuus oli välistä todella hyvää ja tehostavaa.
The Insider onnistuu ainakin yhdessä asiassa hyvin. Elokuva onnistuu
olemaan tehokas viestintäväline, jolla muodostetaan mielipiteitä
ihmisille. Kuten tässä tapauksessa tupakan haitat ja millaisia ihmisiä
onkaan tupakan takana. Al Pacinon tehtävä tuottaja Bergmanina ei
ole sen kummoisempi kuin moni muukaan Pacinon rooli (Kummisetä on
poikkeus). Russel Crowe jää yllättävän taka-alalle filmin loppupuolella,
kun juttu siirtyy enemmän CBS:n tiloihin. Tietenkään elokuvalla
ei ole samanlaista tehoa mitä 60 minuuttia -ohjelmalla, kun se esitti
Jeffrey Wigandin haastattelun, mutta se pystyy silti vaikuttamaan
tapahtuneeseen. Syksyllä videolla saapuva Erin
Brockovich liikkuu samoilla vesille, isot vs. pieni.
teksti: ©
2000 Raimo Miettinen

|