Austin Powers: kumma jätkä - Austin Powers: International Man of Mystery (1997)

Taisimme elää Suomessa jo vuotta -98, kun kaikessa hiljaisuudessa videovuokraamojen hyllyille ilmestyi Austin Powers: kumma jätkä (Austin Powers: International Man of Mystery, 1997 USA) niminen elokuva. Suomessa ei suuremmin uskottu sen menestykseen, joten fiksut maahantuojat sijoittivat sen suoraan videolle. Hups. Myöhemmin kävi selväksi, että tämä oli virhe sillä Austin Powersin maine alkoi kiertämään puskaradiossa, ja elokuvan jatko-osa Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua olikin valtaisa menestys, ympäri maailmaa.

Molemmat agentti -hupailut on ohjannut Jay Roach (Perhe on painajainen, Mystery Alaska), joka vuonna -97 oli vielä ensikertalainen. Mike Myers on kuitenkin elokuvan todellinen isä. Hän on kirjoittanut elokuvan ja näyttelee pääosan, ja vetää siinä sivussa vielä toisenkin roolin.

Eletään 60-lukua. Austin Powers on huonohampainen, karvainen ja typerän näköinen pieni agentti, joka joutuu pelastamaan maailman kerta toisensa jälkeen Dr. Evilin (Mike Myersin toinen rooli) kynsistä. Ja siinä ohessa kaataa naisia kuin heinää. Heidän kaksinkamppailu meinaa joutua lopullisesti katkolle, kun Dr. Evil antaa syväjäädyttää itsensä. Tunnollisena miehenä Austin Powers antaa myös syväjäädyttää itsensä siltä varalta, että Dr. Evil palaa taas joskus rienaamaan maailmaa. Näin kaksi sankaria makaavat tiedottomana muusta maailmasta ja vuosikymmenet vaihtuvat heidän ympärillään.

Nyt eletään 90-lukua ja Dr. Evil on kuin onkin palannut elävien kirjoihin ja aikoo vihdoinkin toteuttaa maailman orjuuttamis-projektinsa. Siispä on Austinin aika ryhtyä taas tuumasta toimeen. Muoti ja meininki on muuttuneet maailmassa, mutta homma on Austinille tuttu, joten jälleen kerran hän lähtee pelastamaan maailmaa, tällä kertaa uuden parinsa (Elizabeth Hurley, Pyörryksissä) kanssa.

Kuten sanottu, elokuva on Bond-parodia ja katsojat voivatkin laskea menneitä hupailuja vanhoista Bond-filmeistä. Tässä vaiheessa minun pitäisi varmaan muiden kriitikoiden tavoin haukkua elokuvaa typeräksi, vanhaa ja kulunutta alapäähuumoria kierrättäväksi wannabe -komediaksi, mutta enpä sitä tee. Mike Myers on tehnyt kässärin, joka tykittää vitsejä nopeampaan tahtiin kuin niitä kerkeää ensimmäisellä kerralla edes huomata. Kaikki eivät suinkaan ole ihan niin hauskoja kuin olisi tarkoitus, mutta yleisesti ottaen elokuvan huumori toimii. Runsaan alapäähuumorin lisäksi osansa vitsasta saavat Bond-elokuvien legendaariset pahikset (Dr. No = Dr. Evil), monenlaiset Bondin surmaamiskeinot jne.

Mike Myers tekee hyvää työtä säälittävän huvittavana agenttina Austin Powersina (jonka koko nimi on muuten Austin Danger Powers), mutta erityisesti surkastuneena ja kaikin tavoin jämähtäneenä Dr. Evilinä, jolla tuntuu olevan ongelmia 90-luvun kanssa vähintään yhtä paljon kuin Austinilla. Elizabeth Hurley tekee ihan pätevää työtä Ms. Kensingtonina, vaikka hänen meriittinsä ovatkin tässä tapauksessa jossain muualla kuin huumorin perille toimittamisessa. Ainakin näin miesnäkökulmasta.

Austin Powersia ei ehkä koskaan tulla kutsumaan klassikoksi, mutta ottaen huomioon tämän päivän crazy-komedian tason, tämä elokuva jaksaa ilahduttaa useammankin kerran. Kriitikot eivät ole sitä suuremmin ylistäneet, mutta tälläkään kerralla se ei heijasta millään tavalla suuren yleisön mielipidettä. Fakta tuntuu olevan, että suurin osa komedian ystävistä viihtyy hyvin Austin Powersia katsellessa.