powered by FreeFind

 

Charles Chaplin

OSA I

s. 16.4.1889 Lontoo, Englanti - k. 25.12.1977 Vevey, Sveitsi

Charles Chaplinin kulkurihahmon tuntevat kaikki. Chaplinin ajattomat, universaalit elokuvat keräävät myös sellaisia katsojia, jotka eivät muuten tunne mielenkiintoa vanhoja elokuvia kohtaan. Chaplinin teokset ovat säilyttäneet raikkautensa ja suosionsa aina meidän päiviimme saakka, joten ei liene liioiteltua nimittää häntä elokuvataiteen suureksi neroksi.

Vaikka Chaplinin kulkuri nauttiikin ajatonta suosiota, on monelle katsojalle jäänyt itse mies maskin takana suhteellisen tuntemattomaksi. Isyyssyytteet ja kommunismiepäilyt tiedetään, mutta ne ovat loppujen lopuksi melko pieni osa miltei yhdeksänkymmentävuotiaaksi eläneen Chaplinin elämäntarinassa, joka alkaa hieman ennen 1800-luvun viimeistä vuosikymmentä.

LAPSUUS

Charles Spencer Chaplin syntyi vaatimattomaan teatteriperheeseen 16. huhtikuuta 1889. Hänen isänsä Charles oli varsin kelvollisesti menestynyt varieteenäyttelijä, Hannah-äidin ura music halleissa oli sen sijaan vaatimattomampi. Charles oli vanhempiensa ensimmäinen yhteinen lapsi, velipuoli Sidney oli syntynyt ennen kuin isä-Charles ja Hannah olivat tavanneet. Charlesin vanhempien avioliitto ei kovin kauan kestänyt, se oli ohi reilun viiden vuoden jälkeen. Hannah löysi pian uuden aviomiehen, niin ikään teatterimaailmassa menestyneen laulajan, Leo Drydenin. Tämäkään liitto ei ollut pitkäikäinen, vaan päättyi pian heidän yhteisen lapsensa syntymän jälkeen.

Tästä alkoi kolmihenkiseksi typistyneen Chaplinin perheen alamäki. Hannahilla oli vaikeuksia löytää töitä, mutta kun hän viimein onnistui palaamaan teatterilavalle, muodostui tapahtumasta merkittävä etappi Charlielle. Viisivuotias poika esitti kesken äitinsä esityksen yksinlaulun, joka oli suuri menestys yleisön keskuudessa. Näin Charles Chaplin sai ensi kosketuksensa teatterielämään.

Pian tämän jälkeen Hannahin psyyke alkoi horjua ja hän joutui sairaalaan. Sidney siirrettiin köyhäintaloon ja Charles päätyi sukulaisten hoteisiin. Äidin tilan ailahdellessa hyvästä todella heikkoon, joutuivat molemmat veljekset lopulta köyhäintaloon. Tällainen kodin ja köyhäintalojen välinen piirileikki jatkui kahden vuoden ajan – aina kun äiti sairastui, pojat vietiin pois. Tältä kierteeltä tulevan mestarikoomikon pelasti teatteri.

VUODET TEATTERISSA

Charles sai ensimmäisen teatterikiinnityksensä 1898, kyseessä oli ryhmä nimeltään Eight Lancashire Lads. William Jacksonin ohjaama lapsiryhmä esiintyi ympäri Englantia. Chaplinin kunnianhimo näyttelemistä kohtaan kasvoi vuosi vuodelta ja niinpä hän päätti ottaa riskin näyttelemisen suhteen: hän jätti poikaryhmän yli neljän menestyksekkään vuoden jälkeen alkuvuodesta 1903 ja kirjoittautui teatterimies H. Blackmoren hoiviin. Blackmoren alaisuudessa Chaplinit – myös Sidney kuului teatteriryhmään – saivat entistä enemmän huomiota osakseen. Charlesin menestyksekäs ura tässä teatteriryhmässä päättyi loppuvuodesta 1905. Tämän jälkeen hän esiintyi satunnaisesti erilaisissa näytelmissä, kunnes pääsi veljensä avustuksella Fred Karnon teatteriin alkuvuodesta 1908. Tästä alkoivat Charles Chaplinin menestyksen vuodet.

Karnon teatteriseurue nautti suurta suosiota paitsi kotimaassaan, myös Yhdysvalloissa, jonne se oli tehnyt jo muutaman vuoden ajan menestyksekkäitä kiertueita. Ensimmäisen kerran Charles osallistui tällaiselle kiertueelle 1910. Taitavana näyttelijänä ja yhtenä ryhmän johtavana koomikkona hän sai runsaasti huomiota ja monessa esiintymispaikassa hänestä kirjoitettiin erittäin ylistävään sävyyn. Kotimaahansa seurue palasi kesäkuussa 1912, vain matkustaakseen takaisin Yhdysvaltoihin saman vuoden lokakuussa. Tälle reissulle Chaplin myös jäi. Hän oli herättänyt elokuvaväen huomion ja varsinkin Mack Sennett, amerikkalaisen elokuvakomedian suurin nimi tuohon aikaan, halusi saada koomikon talliinsa. Kun Chaplinkin oli jo hieman kyllästynyt ainaiseen kiertue-elämään, ei hänelle tuottanut vaikeuksia hyväksyä Sennettin tarjoamaa sopimusta. Tämä tapahtui syyskuussa 1913.

KEYSTONE

Mack Sennettin Keystone-yhtiö oli todellinen komediatehdas. Samaan aikaan oli tekeillä useita elokuvia, joiden lopullisen muodon päätti Sennett itse: hän oli yhtiön kiistaton valtias. Keystonen komediat muistetaan hurjavauhtisina, anarkistisina elokuvina, jotka päättyivät miltei poikkeuksetta villiin takaa-ajoon. Yhtiöllä oli riveissään aikansa parhaat ja suosituimmat koomikot, tunnetuimpina niminä Roscoe "Fatty" Arbuckle sekä Mabel Normand, Sennettin rakastettu.

Chaplin oli aloittaessaan täydellinen noviisi elokuvien teon suhteen ja Sennettin hurjat farssit saivat hänen olonsa epävarmaksi – hän oli itse tottunut huomattavasti rauhallisempaan työskentelytahtiin. Chaplin oppi kuitenkin pian elokuvanteon niksit ja pian Keystoneen liittymisensä jälkeen hän huomasi olevansa kyllin hyvä ohjaamaan omat elokuvansa itse. Sennett antoi hänelle luvan koettaa ohjaamista jo seuraavana keväänä ja tästä eteenpäin – aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – Chaplin toimi näyttelemisen ohessa myös ohjaajana uransa loppuun saakka.

Chaplin, ja varsinkin hänen luomansa kulkurihahmo, nousivat pian valtaisaan suosioon ja oli selvää, ettei Sennett pystynyt pitämään tähteä kauaa riveissään. Loppuvuodesta 1914 Chaplin siirtyi Essanayn leipiin ruhtinaallisella 1250 dollarin viikkopalkalla (Keystonella hän oli tienannut vain 150 dollaria viikossa).

ESSANAY, MUTUAL JA FIRST NATIONAL

Chaplinin ura Essanaylla jäi hieman yli vuoden mittaiseksi, tuona aikana hän teki neljätoista lyhytkomediaa. Helmikuussa 1916 sopimus oli täytetty ja hän pystyi taas katselemaan parempia tarjouksia. Tällä kertaa kuvaan astui Mutual Film Corporation, joka tarjosi hänelle huimat 10 000 dollaria viikossa ja 150 000 dollarin allekirjoitusbonuksen. Mutualin alaisuudessa Chaplin viihtyi reilun vuoden, jonka jälkeen hänen uudeksi työnantajakseen tuli First National yli miljoonan dollarin vuosipalkalla. Kulkurihahmoaan alati kehittelevä koomikko teki First Nationalilla ollessaan kuolemattomimmat lyhytelokuvansa: Koiranelämää (A Dog's Life, 1918), Kivääri olalle vie (Shoulder Arms, 1918), Joutilas luokka (The Idle Class, 1921), Palkkapäivä (Pay Day, 1922) sekä Susi lammasten vaatteissa / Pyhiinvaeltaja (The Pilgrim, 1923). Chaplinin työskentelytahti oli muuttunut niin verkkaiseksi, että tämän sopimuksen täyttäminen vei häneltä miltei kuusi vuotta. Moinen heijastui myös United Artistsin toimintaan, (perustettu vuonna 1919 Chaplinin, Douglas Fairbanksin, Mary Pickfordin ja D. W. Griffithin toimesta), jolle tähti sai tehtyä ensimmäisen elokuvan vasta neljä vuotta yhtiön perustamisen jälkeen.

First Nationalin kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen Chaplin ei enää toiminut minkään elokuvastudion alaisuudessa, vaan hän tuotti ja rahoitti tekemänsä elokuvat itse, levitys hoitui United Artistsin kautta. Kaiken kaikkiaan Chaplin teki seitsemänkymmentä lyhytelokuvaa (Keystone 35, Essanay 14, Mutual 12, First National 9).

OSA II >>

 

 

lähteet: Charles Chaplin: Oma elämäkertani, 1964, WSOY, David Robinson: Chaplin, elämä ja elokuvat, 1985, Gummerus, Jean Narboni & kumpp.: Henri Langlois - Kolmesataa vuotta elokuvaa, 1996, Love, Kirjat Peter von Bagh: Elokuvan historia, 1998, Otava
kuvat: © MPTV.
teksti: © 2006 Kari Glödstaf
 

© 1999-2007 Hosting: Futuron Internet | Sivuilla vieraillut elokuvan ystäviä Kävijälaskuri

MAINOS: