Woyzeck - kidutettu

Ohjaus Werner Herzog
Näyttelijät Klaus Kinski, Eva Mattes, Wolfgang Reichmann
Maa Länsi-Saksa
Pituus 82 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Woyzeckissa ohjaaja Werner Herzog ja näyttelijä Klaus Kinski ovat maailman huipulla. Aguirre – jumalan viha ja Fitzcarraldo ovat monista ulkoelokuvallisistakin syistä mielenkiintoisempia, mutta Woyzeck on viidestä yhteistyöstä punnituin, vaikka se lienee kaikkein nopeimmin kuvattu, useimmiten yksillä otoksilla, ja seurasi suoraan Nosferatua ilman levähdystaukoa.

Woyzeckin sisarteos on Poikani, poikani, mitä olet tehnyt, Herzogin elokuva, joka ilmestyi tasan 30 vuotta myöhemmin. Molemmissa rakennuspalikkana on tavalla taikka toisella klassinen näytelmä, tässä Georg Büchnerin. Kasvava hulluus, pään sisäisten äänien saneluvalta, teräase ja naisen murha ovat kiinnepisteet.

Elokuva avautuu näkymällä menneen maailman kaupunkiin, kamera lähestyy vedestä käsin, vaihtaa perspektiiviä linnusta sammakkoon. Kamera poimii kivikadulta irvistävän Woyzeckin (Klaus Kinski). Mukana on mykkäfilmin komiikkaa; sisäänajossa on suurempi kuvanopeus.

Alkutekstien alla seuraa vastarinnan nujertava montaasi käskytettävästä Woyzeckista. Varusteet niskassa hän ryömii, punnertaa, voimistelee kiväärin kanssa, saa läkähtyessään tällejä käskyttäjänsä jalasta.

Jo heti perään hän on uudelleen käskytettävänä. Hän leikkaa ajasta ja hyveistä filosofoivan kapteenin partaa; taustalla mies, hänen ainut ystävänsä, puhdistaa saappaita. Hermoheikon Woyzeckin heiluessa partaveitsen kanssa tunnelma on hektinen. Töppääköhän hän, sen hän varmasti osaisi.

Tunne Woyzeckin omalaatuisuudesta, johon on vihjailtu alusta lähtien, vahvistuu. Metsässä hän hätkähtää. ”Jokin” seuraa häntä, hän vaistoaa muttei osaa paikantaa, ”se” on jo levittäytynyt kaupungin ylle. Mies vaikuttaa skitsofreeniselta, paranoidilta.

Tämä pysäyttää. Se saa palaamaan juuri käytyyn keskusteluun kapteenin kanssa. Vuoropuhelu, kun se sivuaa häntä, käydään ikään kuin hän olisi keskustelun ulkopuolella.

”Hänellä on äpärä”, sanoo kapteeni Woyzeckille, tarkoittaen Woyzeckia, mutta viitaten kuin paikalla olemattomaan, josta moralisoivasti juoruillaan. Ilmiö toistuu lääkärin vastaanotolla.

Tyypillinen Herzogin kuvakulma: naiset katsovat ikkunasta. Kadulla kävelee sotilassoittajien paraati, jonka miehisiä miehiä naiset ihailevat. Ilmapiiri on seksiä täynnä, eikä sen tukahduttaminen kerro ajan hengen hakemisesta vaan kahden naisen yrityksestä olla siveä. Yksi naisista on Woyzeckin pojan äiti, Marie (Eva Mattes).

Kuvat torilta, jälleen tyypillinen Herzogin kuvakulma aikakauteen: näytöksen vetonauloina ovat sotilaaksi puettu apina ja kellon tunteva hevonen. Marie, Woyzeck ja poika yhdessä, normaalia elämää, kunnes: tuttu mies sotilasparaatista, jolle Marie illemmalla antautuu.

Mies kykenee antamaan kaiken sen, mitä Woyzeck ei. Kunniaa ja kultaa. Nainen elää köyhyydessä ja unelmoi astumisesta luokkahissiin, mutta hän näyttäisi olevan vain korkeamman säädyn tyydytysväline.

Seuraa kahdenlainen käänne: luokkaretken peruuntuminen, sairaalloisen mustasukkaisen Woyzeckin pääsy naisensa tekojen jäljille. Nyt ollaan tilanteessa, josta ei ole ulospääsyä.

Woyzeck on kuin ohjelmoitu kone. Hän on lääkärin tutkimuksen kohde, koe-eläin, hän on syönyt neljä kuukautta pelkkiä herneitä. Yksipuolisen ravinnon vaikutusta henkiseen ja fyysiseen kuntoon tarkkaillaan. Pulssi kertoo kaikesta kaiken. Tiedemies on 19. vuosisadan pappi.

Woyzeck hourailee läpi tarinan kuin pahenevassa kuumeessa. Hän pukee ympärillään tapahtuvaa apokalyptiseen muotoon, jossa näkyy metaforaa ja analogiaa ja lyyrisyyttä ja ties mitä. Taudin kuva ainakin.

Hän puhuu luonnosta kuin se olisi kirjoitusta, jonka kielioppi on vain ymmärrettävä. Hän ymmärtää sen — mutta äänet alkavatkin käskyttää. Hän aistii, mitä Marie on tehnyt vieraan miehen kanssa. Synnin jäljet ovat kaikkialla.

Kinski on kasvoiltaan kuin kivestä veistetty. Hän on roolissaan uskomaton, herkkä ja kova ja kantaa koko ajan valtavaa energiaa, joka voi vapautua hetkenä minä hyvänsä. Räjähdyksen potentiaali tuodaan kontrastisesti julki rauhallisuudella, kylmäkiskoisella ja hallitulla olemuksella, lävistävällä katseella ja pitkillä sormilla, jotka toimivat kuin tuntosarvet.

Marie uskonnollisena ihmisenä kokee tehneensä suuren synnin. Hän pelkää, kuinka hänelle käy. Nyt eläessään, myöhemmin kuoltuaan. Woyzeck haluaa ostaa aseen. Pyssy on kallis, veitsi sopiva. Ääni sanoo tapa.

Raaka murha kuvataan puolittaisesti kameran ulkopuolella. Veitsellä lyödään hidastetusti, mutta toisin kuin halvassa veripaltussa, huomio ei keskity puukotukseen vaan puukottajan vääntyneisiin kasvoihin, hän iskee samalla sieluaan kuoliaaksi. Kinski on henkisesti niin loppuun ajetun näköinen, että sitä on vaikea pitää pelkkänä näyttelemisenä.

Palatakseni alkukappaleeseen. Poikani, poikani on hyvä elokuva sekin, mutta Woyzeck on Kinskin vuoksi tehokkaampi, kerronnallisesti kirkkaampi ja tyylilliseltä rekisteriltään selvempi. Se on näyttelijävetoista huippudraamaa ilman mitään Herzogin helmasynneiksi mahdollisesti tulkittavaa.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film osana kolmen Herzog-elokuvan pakettia “Herzog Collection 1” (vko 32/2011). Löytyy myös Future Filmin vanhempi suomijulkaisu. Kuvanlaatu on hyvä, ääniraita on mono saksa. Katso pakkaamattomat kuvakaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5. Lisämateriaalina on elokuvan traileri sekä Herzogin, Mattesin ja Kinskin lyhyet biografiat.