Tuhat ja yksi yötä

Ohjaus Pier Paolo Pasolini
Näyttelijät Ninetto Davoli, Franco Citti, Franco Merli, Tessa Bouché, Ines Pellegrini, Margareth Clémenti, Luigina Rocchi, Alberto Argentino, Francesco Paolo Governale
Maa Italia / Ranska
Pituus 125 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1974 Produzioni Europee Associati, Les Productions Artistes Associés ja Atlantic Film.

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 2
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Arvio on osa laajempaa Pasolini-sarjaa. Katso tarkemmin täältä.

Tuhat ja yksi yötä (1974) päättää elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolinin niin kutsutun elämän trilogian ja on samalla sarjan paras. Kuten sensuellin triptyykin aikaisemmat osat Decamerone (1971) ja Canterburyn tarinoita (1972), myös päätösfilmi nojautuu klassiseen kirjallisuuteen. Nyt on siirrytty Euroopan kulttuurialueelta kuumaan Lähi-itään ja fokuksesta on kadonnut uskonto. Rakenne (tarinoita tarinan sisässä) on yhteneväinen aikaisempien elokuvien kanssa, mikä juontaa juurensa alkuperäismateriaalin kerrontatapaan.

Selkärankana on kahden nuoren mutkikas rakkaus, johon niveltyy muita tarinoita, jotka välillä tuntuvat kasvavan pääkertomusta suuremmiksi. Se alkaa kuin pornoelokuva, kun nenäkäs seksiorja Zumurrud (Ines Pellegrini) saa torilla päättää, kenelle hänet myydään. Muuttuja ei ole raha, vaan rakkaus. ”Omistajaksi” valikoituu nuori mies, oikeastaan poika. Suhde ei kestä kauan, koska Zumurrud kaapataan. Tarkemmin katsottuna Pasolini rikkoo heti alkuunsa sukupuolikonvention. Sankariksi tai asioiden päättäjäksi ei nouse mies, vaan nainen. Aladdin on syrjäytetty.

Nuorta paria koettelee maalliset ja yliluonnolliset väliintulot. On kuin kosmos olisi luotu heittämään kapuloita rattaisiin, mutta nokkela Zumurrud päihittää vastoinkäymiset ja pääsee jopa tuomitsemaan kaappaajansa kuolemaan — elliptisesti annettu tuomio leikkautuu kaupungin ulkopuolisiin puuristeihin ja niissä viruviin miehiin. Kun elokuva ei seuraa erotettujen mutta toisiaan etsivien nuorten harharetkiä, poiketaan rakkaudesta kertoviin minitarinoihin.

Näissä tarinoissa käsitellään kohtaloa kuin elämä olisi jo kartoitettu ja ihmisen rooli sivustaseuraajan. Muutokset jumalalliseen suunnitelmaan ovat kyseenalaisesti yliluonnollisia. Tai kierommin: yritykset päihittää kohtalo ovat kohtalon toteuttamista. Eräs poika esimerkiksi luulee suojelevansa toista ennustetulta kuolemalta, mutta paljastuukin itse tappajaksi.

Toinen tukijalka on rakkaus ja intohimo. Se ei jää metafyysiselle tasolle, abstraktiksi mielentilaksi, vaan konkretisoituu usein ja traagisin tavoin. Paljasta pintaa näytetään puolin ja toisin, mutta perusvire on säädyllinen, leikkisä.

Poeettisessa kertomuksessa mies rakastuu kuninkaan tyttäreen, jonka paholainen on kaapannut ja teljennyt maan alle. Nousu pirua vastaan on järjetöntä, mutta ainoa vaihtoehto. Kostoksi mustasukkainen piru hakkaa naisen raajat irti ja taikoo miehen simpanssiksi, vangitsee hänet vieraaseen ulkokuoreen. Miehen muuttaminen takaisin vaatii uhrauksia.

Kerronnallisesti hieman raskassoutuisessa kolmiotragediassa, joka on kertomuksista pisin, sydämen särkyminen johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, etenkin kun kaikkea pitää seurata kiduttavasti aitiopaikalta. Mies ei nai serkkuansa, vaan rakastuu toiseen naiseen ja vielä hääpäivänä. Ristiaallokko ei jää näin laimeaksi: mukaan astuu kolmas nainen. Langanpäät solmitaan kuin sokeeraavassa opetusfilmissä promiskuiteetin vaaroista.

Kuviltaan Tuhat ja yksi yötä on eksoottinen, kun mittapuuksi otetaan se ”historiallisten” elokuvien arkkityyppi eli krumeluurista pursuava studioepiikka. Tällaisen etäännyttämisen ja muovisuuden sijaan Pasolinin filmi käyttää hyväkseen auringon valoa, valkokalkittuja kiviseiniä ja hiekkamaisemia. Fantasia elää mainiosti arkirealismin kanssa. Magia on läsnä.

DVD: Atlantic Filmin tuore julkaisu on sama kuin Future Filmin parin vuoden takainen. Kuvassa (anamorfinen 1.85:1) on jonkin verran roskia ja kulumia, kyseessä ei nähtävästi ole ”markkinoiden” paras tai definitiivisin versio. Ääniraitana on aika raskaasti italiaksi dubattu mono. Lisämateriaalina parin tuotannon keskeisen nimen filmografia.

Julkaisu on osa Atlantic Filmin kokoelmaa Pier Paolo Pasolini Collection. Se sisältää viisi elokuvaa: Mamma Roma (1962), Decamerone (1971), Canterburyn tarinoita (1972), Tuhat ja yksi yötä (1974) ja Salò – Sodoman 120 päivää (1975).

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen