Teksasin moottorisahamurhaaja (a.k.a Texasin moottorisahamurhat, 1974) on todennäköisesti kuuluisimpia koskaan tehtyjä kauhuelokuvia. Sinänsä huvittavaa on, että sen maineen ovat luoneet henkilöt, jotka eivät ole elokuvaa välttämättä koskaan nähneet, mutta ovat pahaenteisen nimen vuoksi olleet valmiita tuomitsemaan sen suoralta kädeltä. Jo ilmestyessään tämä kauhuelokuvaklassikko herätti niin paljon pahennusta, että se joutui sensuurin kynsiin ja useissa maissa se kiellettiin kokonaan, myös Suomessa. Itse näin tämän elokuvan ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten suttuisena kasettiversiona ja muistan pitäneeni sitä tylsänä ja mitäänsanomattomana elokuvana. Nyt kun Moottorisahamurhaaja on palannut Future Filmin toimesta entistä ehompana dvd-julkaisuna kauppojen hyllylle, oli aika tarkistaa, mistä tässä kaikessa oikein olikaan kyse.

Joukko nuoria on matkalla vaarin autiotilalle jossakin päin Teksasin maaseutua. Rauhallinen sunnuntaiajelu saa yllättävän käänteen, kun mukaan poimitaan omituinen liftari, joka alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Hänestä päästään kuitenkin eroon, mutta vielä kauheampaa on luvassa: vaarin tilalla vieraillessaan he kohtaavat perheen, jonka koti on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla.

Tobe Hooperin (Poltergeist, 1982) kuuluisin elokuva on huomattavasti parempi, kuin yleinen mielipide antaa ymmärtää. Vaikka nimi ja maine antavatkin ymmärtää toista, ei tässä elokuvassa mässäillä verellä ja näyttävillä efekteillä. Tämän vuoksi sellaiset katsojat, jotka odottavat näkevänsä raakaa väkivaltaa ja silmitöntä splatteria tyyliin Evil Dead (1981), tulevat pettymään pahasti. Väkivaltaa toki on, mutta ei lähellekään niin paljoa, kuin on väitetty. Tästä syystä onkin mielenkiintoista kuulla mielipiteitä elokuvan raakuudesta.

Teksasin moottorisahamurhaaja on enemmänkin psykologinen kauhuelokuva, matka katsojan mielen syövereihin. Hooper kiristää katsojan aistit äärimmilleen luoden kokoajan mielikuvaa siitä, että jotain kauheaa on tulossa. Itsekseen jutteleva vanhus, omituinen liftaaja ja nuoria piknikille houkutteleva bensa-aseman myyjä nostavat tunnelmaa, jota täydentää omalaatuinen ja levottomuutta herättävä ääniraita.

Tämä elokuva kuuluu niihin, jotka tulisi nähdä elokuvateatterin hämärässä, mutta kyllä se toimii tällaisenakin. Toisin kuin uudempi versio, tämä elokuva kannattaa ehdottomasti katsastaa. Jos ei muuten, niin yleissivistyksen vuoksi.

DVD: Kuvassa esiintyy roskaisuutta sekä tummissa kohtauksissa kuvakohinaa. Elokuvan alkupuolella ilmenee hieman haamukuvia, varsinkin nopeissa poikittaisliikkeissä. Kuvasuhde on 1.70:1. Surround-ääniraidassa ei sen sijaan ole valitettavaa, vaan se toimii häiriöittä. Tekstitykset ovat saatavilla suomeksi, ruotsiksi, norjaksi sekä tanskaksi.

Ekstroja Future Filmin uusi kahden dvd:n julkaisu tarjoaa kelpo määrän. Kommenttiraidalla esiintyvät ohjaaja Hooper, kuvaaja Daniel Pearl sekä Leatherfacea näytellyt Gunnar Hansen. Mukana on myös valokuvagalleria, poistettuja ja epäonnistuneita otoksia sekä Hooperin filmografia. Lisäksi toisella levyllä on tunnin mittainen A Family Portrait -dokumentti, joka kuitenkin jumittuu paikoilleen muutamaa minuuttia ennen loppua. Kyseessä on painosvirhe.

Katso myös: Teksasin moottorisahamurhat (2003)

Teksti: © 2004 Kari Glödstaf