Petra von Kantin katkerat kyyneleet

Ohjaus Rainer Werner Fassbinder
Näyttelijät Margit Carstensen, Hanna Schygulla, Katrin Schaake, Irm Hermann
Maa Länsi-Saksa
Pituus 119 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Arvio on osa laajempaa Fassbinder-sarjaa. Katso tarkemmin täältä.

Petra von Kantin katkeria kyyneleitä (jatkossa PVKKK) (1972) pidetään yhtenä Rainer Werner Fassbinderin omakohtaisimmista elokuvista. Se koostuu ainoastaan naisnäyttelijöistä ja Fassbinderin ensemblen keskeisistä nimistä: Margit Carstensen, Hanna Schygulla, Katrin Schaake ja Irm Hermann.

Erään luennan mukaan Fassbinderin alkupään elokuvien vaikeat, varsinkin sosiaalisessa ulottuvuudessa skismaa aiheuttavat parisuhteet ovat avoimesti homoseksuaalin Fassbinderin omien ihmissuhteiden kuvastimia.

Esimerkiksi Pelko jäytää sielua (1974) kertoo ”mahdottomasta romanssista” keski-ikäisen naissiivoajan ja häntä nuoremman marokkolaismiehen välillä, mistä syntyy pätevä allegoria kaikentyyppisestä rakkaudesta, jota yhteisö ei sulata. Siinä Fassbinderin osa annetaan siivoajalle. Marokkolaista näyttelevä El Hedi ben Salem oli todellisuudessa Fassbinderin rakastaja.

PVKKK:ssä Fassbinder asettaa itsensä Petraksi (Carstensen), kolmekymppiseksi muotisuunnittelijaksi. Aiemmin avioliitossaan haavoittunut Petra rakastuu kuin päätä seinään lyöden Kariniin (Hanna Schygulla), mallikokelaaseen, jonka perhehistoria on synteesi elokuvia Herra R. kujanjuoksu (1970) ja Kauppias kaiken aikaa (1971).

Elokuvan tausta Fassbinderin kirjoittamana näytelmänä näkyy. Miljöö on taloudellisesti yksi ja sama talo, usein ollaan staattisesti yhdessä avarassa huoneessa. Puhepainotteinen, kerronnallisesti muttei kuvallisesti yksinkertainen elokuva jakautuu viitteellisesti näytöksiin. Niiden välillä on ajallinen etäisyys, jota kurotaan myös elliptisesti.

Petran ja hänen puhumattoman palvelijansa Marlenen välillä on suorastaan sadistinen suhde. Palvelija rakastaa Petraa, Petra tietää tämän ja on tällä häntä hyväksikäyttämässä. Katsottava on elokuvan ulkopuolelle: Marlenea näyttelevä Irm Hermann oli Fassbinderille läheinen, Fassbinder oli tunnetusti ihmisenä ikävä. Hermannille elokuva on myös omistettu.

Esimerkkejä henkisestä väkivallasta on useita. Ovelimmin se on esillä kohtauksessa, jossa Karin ja Petra hierovat tuttavuutta sängyllä samalla kun Marlene pyörii ympärillä heitä palvellen. Marlenen hakkaamasta kirjoituskoneesta tulee kuin mustasukkaisen sydämen EKG sen kasvavan ja laskevan nakutuksen myötäillessä sängyllä käytävää soidinmenoa.

Elokuva rakentuu melkeinpä pohjalta pohjalle. Alussa kovasti kyyninen Petra tietää avioliitostaan oppineena, ettei rakkaus kannata ja kuinka rakastamaansa päätyy vihaamaan. Rakastaessaan ihminen haluaa omistaa, mutta toista ihmistä ei voi omistaa.

”Ihminen on luotu olemaan toisen kanssa, muttei osaa olla toisen kanssa”, kuuluu Petran paradoksi, joka samalla on Fassbinderin tuotannon loimilankoja. Tässä ihmisyyden suunnitteluvirheessä on jopa rousseulaista haikeutta. Ihminen peilaa itseään muihin ja on pian kahleidensa vanki.

Ei se kyllä kannata lopussakaan. Virhe toistetaan kuin huumattuna, kun paikalle saapuu Karin, lupaus jostain suuremmasta mutta huolettomuudessaan myös vaarallinen. Pian vuotavat katkerat kyyneleet: syntymäpäivänä viinapullon kanssa puhelinsoittoa odottaen Karinilta, joka hävisi ulkomaille.

Mistä se kertoo, kun Marlene jättää Petran, kun Petra viimeinen osoittaa häntä kohtaan pyyteetöntä ystävällisyyttä, ensimmäistä kertaa? Nojasiko suhde masokismiin Marlenen osalta? Elokuvan pohjavirran — rakkaus tuhoaa ja eristää niin kuin Gaspar Noella aika — kanssa se on ainakin johdonmukainen päätös.

PVKKK on puitteiltaan haastava mutta harvinaisen onnistunut. Näytelmällistä toteutusta vaanivat kuolettavat hetket ohittuvat lähes täysin. Elokuvallinen ulkoasukin ”oikeuttaa” itsensä, sillä iso osa elokuvasta nojaa (pieniin) kehon liikkeisiin. Vain kamera kykenee tallentamaan tämän jännitysnäytelmän, joka käydään katseiden ja eleiden tasolla.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film osana kahdeksan levyn pakettia. Se sisältää kokopitkät Effi Briest, Kiinalainen ruletti, Pelko jäytää sielua, Maria Braunin avioliitto, Petra von Kantin katkerat kyyneleet ja Kauppias kaiken aikaa, lyhytelokuvat Das Kleine Chaos ja Der Stadtstreicher, Fassbinderin haastatteludokumentin vuodelta 1977 sekä dokumentin Life, love and Celluloid Fassbinderin urasta ja elämästä. Julkaisut ovat The Rainer Werner Fassbinder Foundationin versioita. Tekstityksenä suomi, ruotsi, norja ja tanska.

Kuva ja ääni: 1.37:1 roskaton värikuva, mono saksa. Muutama kohtaus, jossa kuvanlaatu on selkeästi heikompi.

Pakkaamattomat kuvakaappaukset julkaisusta: kuva #1, kuva #2, kuva #3, kuva #4 ja kuva #5.

Lisämateriaali: Sekalaisten still-kuvien galleria (10 kuvaa). Jonathan Rozenkrantzin kirjoittamat tietosanakirjamaisen tiiviit biografiat Fassbinderistä (12 diaa), Margit Carstensenista (6 diaa) ja Hanna Schygullasta (7 diaa) sekä triviatietoa elokuvasta (3 diaa).

Lisäksi trailerit kolmelle Fassbinderin elokuvalle Kiinalainen ruletti (2:37 min, tekstitys englanniksi), Pelko jäytää sielua (3:06 min, tekstitys englanniksi) ja Maria Braunin avioliitto (2:57 min, tekstitys englanniksi) sekä elokuville Obsession (1:29 min, ei tekstitystä), Amen (1:33 min, ei tekstitystä) ja China Blue (1:44 min, ei tekstitystä).

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen