Pelko jäytää sielua

Ohjaus Rainer Werner Fassbinder
Näyttelijät Brigitte Mira, El Hedi ben Salem, Barbara Valentin
Maa Länsi-Saksa
Pituus 90 min
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Arvio on osa laajempaa Fassbinder-sarjaa. Katso tarkemmin täältä.

Rainer Werner Fassbinderin kansainvälinen läpimurto Pelko jäytää sielua (1974) edustaa hahmotukseltaan sosiaalista realismia, yhteiskuntasatiiriakin; epätavallisen romanssin ohella se on proletariaattielokuva alusta loppuun, ja siinä mielessä harvinaisen jykevä ja universaali ajankuva, että sen yhteiskunnalliset ruuvit toiseudesta siirtotyöläisten asemaan eivät ole ruostuneet.

Tarkasteltavaksi on otettu 1970-luvun Länsi-Saksa tarkoitusperiltään vallitsevia arvoja rienaavastikin mutta marginaaliin sullottuja pasolinilaisittain ymmärtäen.

Saksan talousihmeen ”kääntöpuolena” katukuvassa näkyy siirtotyöläisiä, työpanoksensa luovuttavia puolikansalaisia. ”Hitlerin sukupolvea” iältään edustava siivoaja Emmi (Brigitte Mira) rakastuu marokkolaiseen autokorjaaja Aliin (El Hedi ben Salem), häntä kriittisesti nuorempaan mieheen, joka ymmärtää saksaa rikkonaisesti.

Natsi-Saksa, joka ymmärrettävästi on haluttu teljetä muistojen kellariin, näyttää aatehistoriallisesti elävän Länsi-Saksassa. Niin suurta vihaa arabisiirtolaisia kohtaan osoitetaan, että antisemitismi tuntuu vaihtaneen kohdettaan. Bensaa liekkeihin on heittänyt hetki sitten sattunut Münchenin verilöyly.

Nainen ja mies siis tapaavat kuin sattumalta mutta rakastuvat kuin tarkoitettuna. Toisistaan he hakevat turvaa ja taistelevat yksinäisyyttä vastaan. Ongelmaksi muodostuu muut. Suhteen alettua valkoinen yhteisö poistaa Emmin elämästään, kääntää kylkensä, ja päälle Alia himoitsevat naiset solvaavat Emmiä hänen selkänsä takana.

Emmi on tehnyt sosiaalisen rikoksen tavatessaan miehen, joka perussaksalaisille on piirun verran sikaa parempi. Hän on naapureidensa juorujen kohde, työkavereidensa ignoroima ja lastensa häpeämä hylkiö mutta lannistumaton sellainen. Tässä karrikoinnissa satiirin sävyjä näkee sokeakin; sen verran jäätävä on esimerkiksi Alin esittely Emmin lapsille.

Mutta ei elokuvassa tähdätä ainoastaan tähän, mikä on ilmeistä ja suorastaan proosallista. Tältä osin rakenne on jopa kaavamainen ilman negatiivista arvolatausta, sillä jännite pysyy aina korkeana. Suhtautuminen Emmiin hänen elinpiirissään nytkähtelee sen mukaan, kun ihastus kasvaa avioliitoksi.

Kun pikkusieluisuuteen kyllästynyt aviopari palaa lomalta toivoen, että heidän vihaamisensa olisi loppunut, se yllättäen loppuukin. Pian kaikki ovat uudelleen lämmittelemässä suhteita vanhaan muoriin. Aika on tehnyt tehtävänsä.

Mutta sovittelijoiden motiivit heittävät varjon toiminnan ylle. Emmiin otetaan yhteyttä siksi, että häneltä kaivataan jotain — milloin lapsen kaitsemista, milloin tuotteiden ostamista, milloin säilytystilaa kellarista. He ovat riippuvaisia hänestä, ei toisinpäin, ja ennen Alia hän on ollut hyvin yksinäinen.

Kai näin on ollut aina. Ei avioliitto jo toisen ulkomaalaisen miehen kanssa katkaise sosiaalisia suhteita. Niitä ei koskaan ole ollutkaan muussa kuin siinä mielessä, että Emmi on palvellut muita. Pikemminkin suhde viiltää sosiaaliseen kudokseen haavan, joka parantuessaan paljastaa sen, millainen todellisuus on aina ollut, mikä on ihmisen osa.

Asetelma tuo mieleen Pasolinin muutamalla vuodella edeltäneen Teoreman (1968). Peter von Baghin kiteytystä lainatakseni: ”[…] sen kautta paljastuu kuin taikaiskusta tila, jonka ihminen on rakentanut omaksi vankilakseen — koti, ’kulttuurimaisema’, tehdasalueiden erämaa, yksilön lohduton yksinäisyys.”

Niin kuin Pelko jäytää sielua edeltävässä elokuvassa Kauppias kaiken aikaa (1971), myös tässä jonkinlaiseksi selviytymissäännöksi tarjotaan pään hautaamista hiekkaan. Ei pidä ajatella liikaa, parempi ettei ollenkaan; se on tienviitta itsetuhoon — pelko alkaa jäytää sielua. Maailmaa on mahdotonta muuttaa ja toisia ihmisiä vielä vaikeampi. Kohdalle sattuessa säilytettävä on säilyttämisen arvoinen, rakkaus, mistä hinnasta hyvänsä.

Mutta rakkaus toimii vain sen ollessa vapaata. Emmi ei kykene sitomaan Alia itseensä yhden miehen naiseksi, hädin tuskin pitämään hengissä. Suhde on jälleen välineellistynyt. Sekin on määritelmän mukaisesti kauppatavara kauppatavaroiden joukossa.

DVD: DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film osana kahdeksan levyn pakettia. Se sisältää kokopitkät Effi Briest, Kiinalainen ruletti, Pelko jäytää sielua, Maria Braunin avioliitto, Petra von Kantin katkerat kyyneleet ja Kauppias kaiken aikaa, lyhytelokuvat Das Kleine Chaos ja Der Stadtstreicher, Fassbinderin haastatteludokumentin n sekä dokumentin Life, love and Celluloid Fassbinderin urasta ja elämästä. Julkaisut ovat The Rainer Werner Fassbinder Foundationin versioita. Tekstityksenä suomi, ruotsi, norja ja tanska.

Kuva ja ääni: 1.37:1 roskaton värikuva, mono saksa. Katso tarkemmin pakkaamattomat kuvankaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3 ja kuva 4.

Lisämateriaali: Elokuvan traileri (3:06 min, tekstitys englanniksi). Sekalaisten still-kuvien galleria (9 kuvaa). Jonathan Rozenkrantzin kirjoittamat tietosanakirjamaisen tiiviit biografiat Fassbinderistä (12 diaa), Brigitte Mirasta (4 diaa) ja El Hedi Ben Salemista (7 diaa) sekä triviatietoa elokuvasta (3 diaa).

Lisäksi trailerit kahdelle Fassbinderin elokuvalle Kiinalainen ruletti (2:37 min, tekstitys englanniksi) ja Maria Braunin avioliitto (2:57 min, tekstitys englanniksi) sekä elokuville Obsession (1:29 min, ei tekstitystä), Rabbi Jacob (2:57 min, ei tekstitystä) ja Under the Volcano (1:48 min, ei tekstitystä) (jotka ovat esittelemässä alkuperäisen ruotsalaisen levittäjän katalogia).

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen