Genrensä muotovalio Nainen ilman omaatuntoa (1944) on kahden mestarin risteyspiste, Raymond Chandlerin ja Billy Wilderin.
Genrensä muotovalio Nainen ilman omaatuntoa (1944) on kahden mestarin risteyspiste. Raymond Chandlerin merkitys amerikkalaiselle dekkarikirjallisuudelle lienee suurempi kuin Dashiell Hammetin. Natseja Yhdysvaltoihin paennut itävaltalaissyntyinen Billy Wilder on taas suurimpia komedian ja film noirin saralla toimineita ohjaajia.
Chandler ja Wilder laativat käsikirjoituksen James M. Cainin romaanin pohjalta, mistä on kuvaava anekdootti. Viinaan sairaalloisesti menevä Chandler yritti pysyä kuivilla, mutta ratkesi pian. Jälkeenpäin Chandler vannoi, ettei enää koskaan tulisi työskentelemään Wilderin, tuon äpärän, kanssa.
Elokuvalle ominainen käsite on femme fatale eli kohtalokas nainen, joka seksuaalista vetovoimaansa hyväksikäyttämällä manipuloi muita. Silmään viilattu mies uskoo harhaluuloisesti olevansa tilanteen tasalla. Tässä tuholla on kaksi tukijalkaa: kasa rahaa, kuuma nainen.
Vaalea Phyllis (Barbara Stanwyck) on rikkaaseen perheeseen kuin käenpoikana soluttautunut femme fatale. Petos mielessä hän aikoo junailla aviomiehellensä, öljypomo herra Dietrichsonille (Tom Powers), kalliin vakuutuksen kuoleman varalle. Vakuutuksen jälkeen mies on määrä ottaa hengiltä, mihin tarvitaan apua.
Vakuutusmyyjä Walter (Fred MacMurray) rakastuu naiseen, vaikka on työnsä puolesta kyynistynyt ihmisluontoon. Hän ei ole vain rakkaudesta sokeutunut, mutta myös tyhmänrohkea. Hän haluaa toteuttaa täydellisen rikoksen ja hän haluaa täydellisen rikoksen menevän läpi firman seulasta, joka on erikoistunut huijareiden nappaamiseen.
Rakenne on sikäli poikkeava, että koko elokuva on kuolettavasti haavoittuneen Walterin tilitys tapahtuneesta. Kertojaääntä käytetään paljon. Heti alkuun hän toteaa homman menevän pahasti reisille.
Silmiinpistävästi poliisit eivät vaivaa päätänsä kuolemalla. Aviomiehen putoaminen junasta kuitataan tapaturmana. Sen sijaan totuuden haluaa kaivaa esiin vakuutusyhtiö. Syy on raha, joka on pahan alkujuuri, mutta myös oikeudenmukaisuuden takuumies, kunhan oikeudenmukaisuus on kannattavaa.
Walterin pomo ja hyvä ystävä Keyes (Edward G. Robinson) saa vainun. Hänen metodinsa on luonnontieteellinen kuten Sherlock Holmesilla, hän luottaa matematiikkaan, tilastoihin ja todennäköisyyslaskelmiin.
Tähän liittyy elokuvan morbideimmat mutta samalla hauskimmat kohtaukset. Keyes vauhkoaa, kuinka hänellä on toimisto täynnä dataa henkensä eri tavoin ottaneista eikä herra Dietrichson sovi profiiliin. Niin ikään Walter ja Phyllis ovat aiemmin miettineet kuolintapaa, jolla korvaussumma maksimoituisi. Kylmempää menoa harvoin näkee.
Phyllisin todellisen henkilöhistorian johtolangat on ripoteltu pitkin tarinaa. Niistä kietoutuu yllättävällä tavalla tiukka seitti, johon Walter jää kiikkiin. Film noireihin liittyvä taittovirhe on siinä, että moralismi sekoitetaan usein nihilismiin ja determinismi fatalismiin.
Nainen ilman omaatuntoa on jännitysfilminä ihailtavan selkeä ja virtaviivainen, täydellisesti hallittu. Murha sitoo leikkiin ryhtyneet, ja sidos katkeaa vasta kuolemaan, rikollisperäiseen tai valtion kaasukammioon. Siinä sanomaa kerrakseen.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA