Kysymys elämästä ja kuolemasta

Ohjaus Michael Powell, Emeric Pressburger
Näyttelijät David Niven, Kim Hunter, Robert Coote, Kathleen Byron, Richard Attenborough, Roger Livesey, Raymond Massey, Abraham Sofaer, Robert Atkins
Maa Iso-Britannia
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1946 The Archers, Independent Producers ja Atlantic Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Terry Gilliamin orwellilais-kafkalaisessa satiirissa Brazil (1985) konttorirotta näkee unta maailmasta, jossa hän on valkoinen ritari ja hänellä lohikäärmeeltä pelastettava prinsessa. Fantasia antaa hetkittäisen pakotien arjesta, jota hallitsevat totalitaristisen valtion mieletön byrokratia ja tukahduttava kulttuuri.

Elokuvassa Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946) asetelma on kääntynyt päälaelleen. Nyt uni, fantasia tai konkreettinen tuonpuoleinen on taustarakenteiltaan kuin jäykkä koneisto, kun taas arki on unelmaa. Mies tekee kaikkensa saadakseen elää ja rakastaa, mutta hänet on merkitty kuolleeksi suureen kirjaan.

Jo upeassa aloituksessa tuodaan esiin elokuvan temaattinen ydinsisältö. Kaikkivoipainen kertoja tarkentaa katseensa universumin makrotasolta yhdelle planeetalle, yhteen sekasortoiseen liikesarjaan, kahden ihmisen sisämaailman tunteisiin. Mikrotason, meidän kaikkeutemme, tärkein piirre on rakkaus.

Eletään toista maailmansotaa. Brittiläinen Peter (David Niven) pelastuu, vaikka hän hyppää laskuvarjotta tuhoutuneesta pommikoneesta. Ennen hyppyä hän lähettää jäähyväissanoman, jonka vastaanottava amerikkalainen June (Kim Hunter) liikuttuu meneillään olevasta tragediasta, runoilevan miehen sanoista ja rohkeudesta kohdata kuolema.

He tapaavat romanttisesti. Peter herää huuhtoutuneena rantakaistaleelle, josta kivenheiton päässä hänen rakkaansa pyöräilee. Molemmat luulivat Peterin kuolleen. Onni ei säröilemättä kestä, sillä Peter sairastuu ja alkaa nähdä kuumeisia näkyjä.

Esimakua on annettu elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Näissä osioissa värielokuva muuttuu mustavalkoiseksi. Kyse ei ole niinkään taivaasta tai helvetistä, vaan tasapuolisesta loppusijoituspaikasta sielulle. Siellä eri rodut, heimot ja kansalaisuudet elävät sovussa kulttuuriin tai uskontoon katsomatta.

Hämillään Peterin selviytymisestä on myös tuonpuoleisen hallintokoneisto, joka on kuin väestörekisteri ja elämää ja kuolemaa valvova elin. He haluavat Peterin rajan taakse, sillä arkiston mukaan hänen aikansa on koittanut.

Peterille annetaan mahdollisuus puolustaa elämäänsä, vaikka tehtävä tuntuu mahdottomalta. Pääväittämä kuuluu: hän ehti rakastumaan, suhteen katkaiseminen olisi julmaa. Tuonpuoleisuus näkyy ulospäin Peterin sairautena.

Ylimaailmallisen oikeudenkäynnin alustuksessa elokuva muuttuu hämmentävästi valtioiden väliseksi kiistelyksi. Isosta-Britanniasta irronnut Yhdysvallat ja entinen emämaa väittelevät yhteiskuntiensa paremmuudesta edustajiensa suilla. Painoarvo on yksilönvapauksissa. Peterin vastapuolelle asettuu kaunainen amerikkalainen, jonka englantilaiset tappoivat Yhdysvaltain vapaussodassa.

Isoon-Britanniaan kohdistuvassa kritiikissä hahmottuu koko kolonialistinen painolasti, vaikka maailmanherruus kuihtui 1900-luvun alussa. On ymmärrettävää, ettei tässä jäädä tappiomielialassa puimaan rajuja otteita Aasiassa tai Afrikassa, onhan elokuva valmistunut toisen maailmansodan jälkeen. Riitapukarit pääsevät yhteisymmärrykseen, jonka taustalta pilkistää lähihistoria: yhdessä he olivat kaatamassa Hitlerin Saksaa.

Toinen maailmansota on rakkaudelle näyttämönä toimiva tapahtumasarja, jonka elimellinen osa on kuoleman läsnäolo eli tuonpuoleiseen siirtymisen potentiaali. Paradoksaalisesti vain sieltä käsin on mahdollista tarkastella rakkautta sellaisena kuin se on. Kuva kirkastuu vasta siitä perustavanlaatuisesta ymmärryksestä, kun jotakin ei voi enää saavuttaa.

Teeman monitahoisuutta kasvattaa se, että yliluonnollinen voidaan nähdä joko todellisuutena tai sairaan houreena. Elokuvan koneisto antaa molemmille tulkinnoille mahdollisuuden. Onko Peterin heikko kunto seurausta neurologisesta vammasta vai kosmisesta kissanhännänvedosta?

Yhdessä ne toki muodostavat sen, mikä tekee elokuvasta mestariteoksen: oppitunnilla rakkauden anatomiasta koukataan vertauskuvallisesti fantasian puolelle, sillä pelkkä realismi katkoo enkelin siivet. Englantilaisen elokuvan suurparin Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin klassikko on tyylilajinsa harvoja muistamisen arvoisia tapauksia.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Atlantic Film. Kuva (täysikuva, 4:3) ja ääni (mono) ovat hyvää tasoa, kuva on selvästi remasteroitua jälkeä ja Technicolorin värikästä juhlaa. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen