“I believe in America”

New York 1945. Toinen maailmansota on ohi ja maailma heräämässä uuteen, parempaan aikakauteen. Muutoksen tuulet puhaltavat myös New Yorkin mafiassa. Perinteisten mafian hallitsemien alojen (viina, prostituutio, uhkapeli) rinnalle on astumassa uusi vaarallinen ala, huumeet.

Vito Corleone, kaupungin suurimpiin lukeutuvan mafiaperheen johtaja, Don, ei ole mielissään muutoksesta. Hän pitää huumeita vaarallisina ja pitäytyisi mieluummin vanhassa. Ongelma on, etteivät kaikki hänen mielipiteitään ja aatteitaan hyväksy. Edessä on väistämättä mafiasota, jossa määritellään uudelleen kullekin kuuluvat asiat ja alueet.

“I’ll make you an offer you can’t refuse”

1972 valmistunut Kummisetä (The Godfather) perustuu Mario Puzon samannimiseen, kolme vuotta aiemmin ilmestyneeseen romaaniin. Elokuvayhtiö Paramount osti kirjan oikeudet välittömästi sen ilmestyttyä, vaikkei yhtiöllä ollut hajuakaan mitä se niillä tekisi. Muutaman vuoden jahkailun jälkeen yhtiö päätti antaa elokuvan nuoren Francis Ford Coppolan ohjattavaksi. Hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, jolle elokuvaa tarjottiin (mm. Arthur Penn ja Sergio Leone kieltäytyivät kunniasta) ja hieman vastahakoisesti Coppola tehtävään suostui. Loppu onkin historiaa: elokuva sai kolme Oscaria ja poiki kaksi hienoa jatko-osaa. Internet Movie Databasen top-listalla se pitää ensimmäistä sijaa.

Paramountin studiopäälliköiden oivallus, että amerikanitalialaisen taustansa vuoksi Coppola toisi elokuvaan sen kaipaamaa henkeä, osoittautui nerokkaaksi. Heti alusta lähtien huomaa, että kyseessä ei ole tavallinen, pelkistetty kertomus mafiasta, vaan syvällinen, tunnelmallinen matka niin sen kuin koko Yhdysvaltojen lähihistoriaan. Tätä matkaa Coppola lavensi entisestäänkin kaksi vuotta myöhemmin valmistuneessa jatko-osassa.

Kummisetä on elokuva, josta on mahdotonta löytää mitään harkitsematonta tai puolivillaisesti kokoon kyhättyä kohtaa. Jokainen kohtaus on tarkasti suunniteltu ja loppuun asti hiottu. Tästä huolimatta elokuvasta ei paista läpi ylituotanto, vaan se pitää katsojan rautaisessa otteessaan alusta loppuun saakka. Coppola vie katsojan mafiaperheen sisälle, sen arkeen ja intiimeimpiinkin tilanteisiin ja katsoja saa elää tuon ajanjakson ja elämäntavan täydellisenä pienintä hengenvetoa myöten. Kaiken yllä leijuu Nino Rotan henkeäsalpaavan hieno ja tunnelmallinen musiikki.

Elokuvan kaksi keskeisintä roolisuoritusta tekevät Marlon Brando (Alaston satama) Vito Corleonena sekä Al Pacino (Carlito’s Way) hänen seuraajakseen nousevana Michaelina. Muistettakoon, ettei kumpaakaan alun perin edes haluttu koko elokuvaan: Brandoa pidettiin oikukkaana, entisenä suuruutena ja Pacinolle naureskeltiin avoimesti vielä kuvausten alettuakin. Molemmat kuitenkin tekevät Kummisedässä elokuvauransa hienoimmat roolisuorituksensa. Kaikkia näyttelijöitä aina pienimmistä sivuosarooleista lähtien voisi ylistää taivaisiin, siksi myös he tekevät vakuuttavaa työtä. Valokeilaan heistä nousevat parhaiten Robert Duvall (Tom Hagen), James Caan (Sonny), John Cazale (Fredo) sekä Diane Keaton (Kay Armstrong).

Mikäli jostain syystä olet välttynyt Kummisedältä kaikki nämä vuodet, kannattaa moinen erhe korjata välittömästi. Kummisetä ei nimittäin ole ainoastaan hyvä ja viihdyttävä elokuva, se on paljon enemmän.

teksti: © 2004 Kari Glödstaf