Myönnän olevani nykyään yhä kyynisempi sellaisia elokuvia kohtaan, joista en tiedä etukäteen mitään. Usein tuo kyynisyys osoittautuu aiheelliseksi, mutta aina silloin tällöin joku elokuva onnistuu yllättämään perinpohjaisesti. Kuten vaikkapa Kultalampi, elämänmakuinen draama sukupolvien välisistä näkemyseroista.

Ethel ja Norman Jr. Thayer (Katharine Hepburn, Henry Fonda) ovat kaksi vanhusta, jotka saapuvat viettämään ties monennettako kesää perheen kesämökille. Ikääntyvien vanhusten leppoisalle lomalle kerääntyy tummia pilviä, kun heidän Chelsea tyttärensä (Jane Fonda) saapuu paikalle uuden miesystävänsä Billin (Dabney Coleman) sekä tämän teini-ikäisen pojan Billyn (Doug McKeon) kanssa. Sanomattakin on selvää että sukupolvet törmäävät ja asioita selvitellään puolin ja toisin ennen kuin kesä on ohitse.

Kultalampi perustuu Ernest Thompsonin näytelmään, josta hän muokkasi itse Oscar-palkinnon arvoisen käsikirjoituksen. Elokuva onkin napakka ja tiivis: tapahtumat sijoittuvat pienelle alueelle (kesämökki lähivesineen), keskeisiä henkilöitä ei ole kuin muutama (Bill jää täysin sivustakatsojaksi), roolihahmot ovat luonnollisia vikoineen ja puutteineen ja dialogi on suorastaan loistavaa – varsinkin Hepburnin esittämä Ethel laukoo sellaisia elämäntotuuksia, joita itse kunkin sietäisi toisinaan miettiä. Tekniseltä puolelta kannattaa mainita mm. Gandhin kuvaajana toiminut Billy Williams, jonka työ on varmaa ja eleetöntä. Vaikka kyseessä onkin elokuva, jossa “ei tapahdu mitään”, soljuu se eteenpäin arvokkaasti ja jättää jälkeensä hyvän ja lämpimän maun.

Henry Fondan (1905-1982, Huuliharppukostaja) ja Katharine Hepburnin (1907-2003, Afrikan kuningatar) roolisuoritukset ovat erinomaisia ja molemmat palkittiin työstään Oscareilla. Fondalle tämä oli hänen uransa ainoa näyttelijä-Oscar ja ironista onkin, että se tuli hänen viimeisestä elokuvaroolistaan. On suorastaan naurettavaa, ettei miehelle kertynyt vuosien saatossa enempää pystejä, olihan kyseessä kuitenkin eräs koko elokuvahistorian suurimpia ja hienoimpia näyttelijöitä. Hepburnille palkintoja sen sijaan kertyi runsaasti, kokonaista neljä kappaletta. Tämän lisäksi hän oli kahdeksan kertaa ehdokkaana Oscar-palkinnon saajaksi. Myös Billyä näyttelevä McKeon suoriutuu osastaan kiitettävästi.

teksti: © 2004 Kari Glödstaf