Kesä New Yorkissa. Tuhannet miehet lähettävät perheensä maalle lomailemaan jääden itse raatamaan kaupunkiin. Niin tekee myös pokkarikustantamossa työskentelevä Richard Sherman (Tommy Ewell, Minkäpä tyttö sillä voi). Sattumalta hän tutustuu yläkerran uuteen vuokralaiseen, hehkeään vaaleaverikköön (Marilyn Monroe) ja pyytää tätä luokseen drinkille. Tästä alkaa Richardin elämässä melkoinen hullunmylly hänen taistellessaan halujaan vastaan periaatteidensa puolesta – tietämättä itsekään kuinka oikein olisi parasta tehdä.

Vuonna 1955 valmistunut Kesäleski on Billy Wilderia (Ninotchka, Piukat paikat) parhaimmillaan, komedia joka jaksaa naurattaa. Elokuva perustuu George Axelradin näytelmään, jota jouduttiin elokuvaversiota varten hiukan siistimään silloisen sensuurin vuoksi, toisin kuin näyttämöllä. Hyvä niin, sillä liialla estottomuudella elokuva olisi ollut helppo pilata.

Vaikka elokuvaa pidetäänkin ns. Marilyn Monroe -elokuvana, on tämä mielestäni hiukan harhaanjohtavaa, sillä kovin suuressa roolissa hän ei ole. Vaikka Monroe oli jo suuri tähti (olihan hän tehnyt jo mm. elokuvat Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Niagara sekä Joki jolta ei ole paluuta), on mielenkiintoista huomata, kuinka hän jää miltei täysin statistin asemaan Ewellin pannessa parastaan. Ei Marilyninkään suorituksessa toki mitään vikaa ole.

Billy Wilder muistetaan loistavasta dialogistaan, eikä Kesäleski ole poikkeus. Sanailu on kauttaaltaan nokkelaa, mutta loppujen lopuksi Ewell on se, jonka suuhun on laitettu kaikkein hauskimmat sutkautukset. Varsinkin loppua kohden meno sen kuin paranee: kohtaus, jossa Sherman kuvittelee vaimonsa saapuvan kotiin ase kädessä kaiken tietäen, on elokuvan parasta antia.

Wilder ja Marilyn tekivät yhteistyötä vielä neljä vuotta myöhemmin Piukoissa paikoissa, onnistuen vielä paremmin kuin tällä kerralla. Tästä huolimatta, elokuva on yksi parhaita, joissa Marilyn Monroe esiintyi ja ilman häntäkin ikimuistoinen ja useamman katselukerran kestävä.

teksti: © 2002 Kari Glödstaf