Ihmemaa Oz

Ohjaus Victor Fleming (ja King Vidor, George Cukor ja Richard Thorpe)
Näyttelijät Judy Garland, Frank Morgan, Margaret Hamilton, Ray Bolger
Maa Yhdysvallat
Pituus 98 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1939 Metro-Goldwyn-Mayer.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Dorothy Gale on orpotyttö, joka asuu kansasilaisella maatilalla yhdessä Henry-sedän, Em-tädin ja tilan kolmen työntekijän kanssa. Elämä tilalla ei ole Dorothylle helppoa ja varsinkin neiti Gulch tuottaa jatkuvasti ongelmia. Jouduttuaan jälleen kerran ongelmiin neiti Gulchin kanssa, päättää Dorothy karata kotoaan. Matkalla hän tapaa professori Marvelin, joka saa suostuteltua Dorothyn palaamaan kotiin. Kotimatkalla nousee myrsky, joka tempaisee hänet, Toto-koiran sekä perheen kotitalon mukaansa.

“Toto, I have a feeling we’re not in Kansas anymore.”

Myrskyn laannuttua Dorothy huomaa saapuneensa outoon, värilliseen maailmaan. Paikka on Ozin ihmemaa. Päästäkseen takaisin kotiinsa, täytyy Dorothyn matkata keltatiilistä tietä pitkin Smaragdikaupunkiin, jossa Ozin mahtava velho voi häntä auttaa. Matkalla Dorothy ja Toto tutustuvat Variksenpelättimeen, Peltimieheen sekä pelokkaaseen Leijonaan. Ystävysten matka Smaragdikaupunkiin ei ole helppo, sillä vastassaan heillä on Lännen Paha Noita.

L. Frank Baumin kuuluisaan, vuonna 1900 ilmestyneeseen lastenkirjaan perustuvia elokuvia oli filmattu jo mykän kauden aikana. Kuuluisin näistä elokuvista on 1925 valmistunut samanniminen versio, jonka takana oli koomikko Larry Semon. Huolimatta siitä, että elokuvassa esiintyy sittemmin Paksukaisena maailmantähteyteen noussut Oliver Hardy, kannattaa elokuva kiertää kaukaa. Semonin tulkinta klassisesta tarinasta on tyhjänpäiväistä slapstickia, joka saa intohimoisimmankin elokuvanystävän huutamaan tuskasta.

Vuoden 1939 versio oli valmistumisvaiheessaan kaikkea muuta kuin tuleva klassikko. Sen tuotanto oli samanlaista hullunmyllyä kuin samana vuonna valmistunut Tuulen viemääkin. Ohjaajia tuli ja meni, samoin käsikirjoittajia. Onkin ihme, että lopputulos on näin ehjä ja nautinnollinen. Ihmemaa Oz tarjoaa kaikkea mitä tällaiselta fantasiasadulta tulee vaatia: noitia, kääpiöitä ja muita omituisia henkilöhahmoja, musiikkia, laulua ja tanssia sekä jännitystä, komiikkaa ja tunteita. Kaikki silmiä hivelevän hienoissa Technicolor-väreissä.

Orvon Dorothyn rooli oli Judy Garlandia varten räätälöity ja vaikka yhdessä vaiheessa elokuvan päätähdeksi kaavailtiin jopa Shirley Templea, on mahdotonta näin jälkikäteen kuvitella ketään muuta tähän rooliin. Garland suoriutuu osastaan kiitettävästi. Vielä koskettavammaksi hänen suorituksensa tekee se, että Garlandin ura lähti alamäkeen pian tämän elokuvan jälkeen. Alkoholiin ja lääkkeisiin sortunut tähtönen kuoli unilääkkeiden yliannostukseen 1969, vain 47-vuotiaana. Sivurooleista erikoismaininnan ansaitsevat viittä eri hahmoa näyttelevä Frank Morgan sekä Margaret Hamilton, joka näyttelee sekä Lännen Pahaa Noitaa että neiti Gulchia. Varsinkin noidan roolissa hän on loistava. Kääpiöiden joukossa vilahtaa Tod Browningin Freaksista (1932) tuttu Harry Earles.

Ihmemaa Oz jäi ilmestyessään täysin Tuulen viemään jalkoihin, eikä se menestynyt mitenkään kaksisesti. Todennäköisesti se olisi vähitellen painunut unholaan, ellei pelastajaksi olisi tullut yllättävää tahoa, televisiota. Säännölliset tv-esitykset ovat sittemmin nostaneet sen suurten klassikoiden joukkoon ja American Film Institute on valinnut sen kaikkien aikojen parhaaksi koko perheen elokuvaksi, eikä syyttä.

DVD: Ihmemaa Oz on saanut Warnerilta hienon kohtelun. Kuva on hyvälaatuinen, vaikkakin siinä on havaittavissa tämän ikäisille elokuville tyypillistä rakeisuutta sekä roskia siellä täällä. Nämä eivät kuitenkaan pääse liikaa häiritsemään. Ääniraitoja on kolme, englanti, saksa sekä espanja. Alkuperäisestä monoraidasta käännetty 5.1 -raita keskittyy pääasiassa etukaiuttimiin, eikä tilan tuntua juurikaan pääse syntymään. Tekstityksiä levyltä löytyy parikymmentä.

Ekstroja onkin vaikka kuinka. Kaiken kattava making of -dokumentti, viisi traileria, poistettuja kohtauksia, behind the scenes -dokumentti, haastatteluja, kuvagallerioita ja paljon muuta. Varsinaista kommenttiraitaa levyltä ei löydy, mutta liekö sellaista tarvitaankaan.

teksti: © 2004 Kari Glödstaf