Dracula sai Tod Browningin klassisen version jälkeen maata arkussaan yli neljännesvuosisadan, ennen kuin aiheen seuraava varteenotettava elokuva syntyi. Asialla oli englantilainen pitkän linjan elokuvastudio Hammer, joka oli lyönyt itsensä lopullisesti läpi edellisvuoden Frankenstein -filmatisoinnillaan Frankensteinin kirous (1957) Kuten tuossakin elokuvassa oli tehty, kiinnitettiin Draculaan studion kirkkaimmat tähdet: ohjaajaksi valittiin Terence Fisher (1904-1980), kreivi Draculan osan hoiteli Sir Christopher Lee (s. 1922, Taru Sormusten Herrasta) ja hänen päävastustajaansa, Abraham van Helsingiä, näytteli Peter Cushing (1913-1994, Tähtien Sota, Top Secret).

Fisherin versio on Browningin täydellinen vastakohta, ja Jimmy Sangsterin käsikirjoitus mukailee tuttua tarinaa – joskin omaperäisesti. Jonathan Harker saapuu Draculan linnaan, jossa kreivi asustelee vampyyrinuorikkonsa kanssa. Harker löytää neitosen, tuhoaa tämän ja saa Draculan kimppuunsa. Viimeisillä voimillaan hän lähettää ystävälleen, tohtori van Helsingille kirjeen, jossa kertoo millä tolalla asiat ovat. Van Helsing saapuu paikalle, mutta liian myöhään. Kreivi on paennut eikä tohtorin auta muuta kuin tuhota vampirisoitunut Harker ja lähteä Draculan perään.

Fisherin ohjaustyö on varsin tyylikästä. Huolella tehdyt lavasteet ja jylhä musiikki ovat myös elokuvan parasta antia. Englantilaisten tarkoituksena oli lähestyä aihetta aiemmista versioista poikkeavasti ja tässä he onnistuvatkin. Vaikka monien mielestä Sangsterin ratkaisut ovat toimivia, uskallan olla toista mieltä ja elokuva ontuu varsinkin tarinan osalta: se on aivan liian nopeatempoinen ja muunneltu, jotta se jaksaisi kiinnostaa koko elokuvan ajan. Elokuva keskittyy muita versioita selvemmin Draculan ja van Helsingin välienselvittelyyn, ja näiden näyttelijät tekevät taidokasta työtä. Niin Lee tyylikkäänä vampyyrikreivinä kuin Cushing tohtori van Helsinginä nousevat koko tarinan yläpuolelle. Muista näyttelijöistä kannattaa mainita Michael Gough, joka on sittemmin tullut tunnetuksi Batmanin hovimestarina.

Elokuva oli todellinen menestys ohittaen jopa edellisvuoden Frankensteinin kassatuloissa. Tästä alkoi Dracula – elokuvien sarja, joita Hammer tehtaili viidentoista vuoden aikana kokonaista seitsemän kappaletta.

teksti: © 2002 Kari Glödstaf