Cobra Verde

Ohjaus Werner Herzog
Näyttelijät Klaus Kinski, King Ampaw, José Lewgoy
Maa Länsi-Saksa / Ghana
Pituus 111 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Nälkiintyneet, janoiset eläimet. Luita. Kitukasvoinen maasto. Kultakaivoksen mudasta likaiset kullanetsijät. Raivostunut mies käy palkanmaksajan kimppuun.

Leikkaus kaupunkiin. Väki juoksee karkuun. Mies saapuu kuin spagettiwesternissä, paljain jaloin ja kivääri kädessä. Ainut, joka ei pelkää, on raajarikkoinen baarinpitäjä. Ainut ystävä?

Klaus Kinski on brasilialainen Francisco Manoel de Silva. Hänet tunnetaan paremmin lainsuojattomana nimeltä Cobra Verde. Elokuva on hänen balladinsa, tapahtumat levottoman sielun vaeltelua.

Ihmisiä kauppatavarana käsittelevä sokeriplantaasin omistaja palkkaa Verden oikeaksi kädekseen. Verde saa plantaasiomistajan raiskaamalla alkunsa saaneet tyttäret siunattuun tilaan. Isäntä junailee miehen varmaan kuolemaan orjakuriiriksi Afrikan mantereelle.

Henkimaailman varjohallitsijalta käskyjä saava heimokuningas on teloittanut kiinni jääneet valkoiset ja miestensä kanssa ryöstöreissuillaan tuhonnut Verden määränpäänä toimivan satamalinnakkeen. Hullu kuningas haittaa orjakauppaa ja onnistuukin melkein teloittamaan Verden.

Valtaa tavoitteleva joukkio haluaa suistaa leopardikuninkaan valtaistuimeltaan. Verdestä tulee kapinaliikkeen sotilasjohtaja. Orjakaupan suuri ratas on laitettava pyörimään.

Mantereella kukoistaa primitiivisyys Joseph Conradin Pimeyden sydämen hengessä. Tietenkin se on näköharha. Ei kyse ole mantereesta vaan ihmissielun pimeästä puolesta, joka ottaa vallan vieraassa, vaikeassa ympäristössä ja projisoi oman pahuuden muihin, paikallisiin. Kinski oireili niin kovasti, että hän kävi Herzogin päälle ensimmäistä kertaa fyysisesti.

Vaiennetut halut ja eläimellisyys nousevat esiin. Valkoisesta lähetyssaarnaajasta joko tulee tai hän on aina ollut uskontonsa irvikuva: enemmän sutenööri kuin pappi, jonka nunnakuoro koostuu eroottisesti tanssivista alkuasukkaista.

Mustia orjia käytetään työjuhtina ja lihallisten himojen tyydyttäjinä. Myös Cobra Verde syyllistyy tähän, hänhän on Afrikassa orjuuttamassa. Hahmo on äärimmäisen vastenmielinen mutta myös jotenkin pateettinen.

Emme näe romantisoituja hollywoodilaisia orjia, jotka yrittävät johdattaa kansansa vapauteen. Historiallinen kuva on muutakin kuin poliittisen korrektiuden retusoimaa. Orjakaupan keskushenkilöinä toimivat paikalliset, jotka metsästävät vihollisleirin miehiä ja naisia, ja myyvät heidät sitten eteenpäin aseista ja muista tavaroista valkoisille.

Suuri ironia liittyy siihen, että elokuvan lopussa, kun kaikki on saatu ”kuntoon”, Brasiliakin lopulta kieltää orjuuden. Kyse ei ole löydetystä moraalista vaan teollistumisen asteesta. Orjia ei enää tarvita.

Werner Herzogin kiinnostus alkuperäiskulttuureja kohtaan näkyy, ja tämäkin elokuva on kuvattu oikeilla kuvauspaikoilla Etelä-Amerikan Kolumbiasta Afrikan Ghanaan, ulkona studiokulisseista ja usein aidolla alkuperäisväestöllä. Elokuvassa on epookin laveutta, suurimmissa kohtauksissa on satoja ihmisiä, mutta budjetti pysyi pienenä, koska se pantiin suoraan tuotantoarvoihin.

Herzog ei ole perinteinen tarinankertoja. Parhaimmillaan hän on tunnelmoidessaan ja luodessaan mielentiloja ja näyttäessään jotain sellaista, jota ei ole ennen nähty. Siksi tarinavetoinen Cobra Verde tuntuu välillä sekavalta, juonensa hukkaavalta. Joitakin osia olisi ollut syytä leikata pois tai vauhdittaa.

Lopetus on sulkeumana runollinen monessakin mielessä. Loppuun palanut Verde tuupertuu aaltoihin kohtalostaan tietoisena ja ehkä maallisesta tuskasta vapautuen, niin kuin Kinski, sanoi Kinski itse, johon Herzog yhtyi. Kinski kuoli neljä vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen. Cobra Verde oli heidän viimeinen yhteistyö.

DVD: Atlantic Film on julkaissut (vko 32/2011) elokuvan osana neljän teoksen laitosta “Herzog Collection 2”. Elokuvasta löytyy myös Future Filmin aikaisempi suomalainen laitos. 1.85:1-kuva on laadultaan hyvä. Ääniraita on mono saksa. Katso pakkaamattomat kuvakaappaukset: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4 ja kuva 5. Lisämateriaalina on elokuvan traileri, Kinskin ja Herzogin lyhyet biografiat sekä Norman Hillin ja Herzogin kommenttiraita (englanninkielinen, ei tekstitystä, Setup-valikon takana).

Teksti: © 2011 Jaakko Kuitunen