Tohtori Mengele elää ja voi hyvin Etelä-Amerikassa. Sieltä hän laittaa käyntiin pirullisen mutta oudon suunnitelman, johon liittyy 94 salamurhaa.
Ohjaaja Franklin J. Schaffner teki hittinsä 60-luvun lopulta 70-alkuun. Sekä Apinoiden planeetta (1968) että Patton (1970) loivat kaksi tiheään lainailtua kohtausta: raunioituneen Vapauden patsaan löytämisen rannalta, George C. Scottin esittämän Pattonin patrioottisen puheen Yhdysvaltain lipun edessä. Vankilapakoelokuva Papillon (1973) laittoi Steve McQueenin näyttelemään.
Brasilian poikien (1978) kannalta toinen merkittävä nimi Era Levin, jonka romaaniin se pohjautuu. Kirjailija Levin tunnetaan paranoideista töistä kuten Polanskin filmatisoima Rosemaryn painajainen (1968) sekä feministinen Stepfordin vaimot (1975).
Brasilian pojat on elokuva holokaustista, tieteisfiktiota henkivä salaliittojännäri, pattonilaisittain kilahtanut kuva historian ”suurmiehestä” sekä levineläinen fantasia, jossa pahuus ei ole abstraktiota vaan sulaa konkretiaa, jotain mitä voi katsoa silmästä silmään. Ja näitä kaikkia se on mutkan kautta.
Keskitysleirien kauhu tohtori Mengele (veteraani Gregory Peck) elää ja voi hyvin Etelä-Amerikassa. Sieltä hän laittaa käyntiin pirullisen mutta oudon suunnitelman, johon liittyy 94 salamurhaa. Kohteina ovat 65-vuotiaat miehet pitkin Eurooppaa. Murhasarjoista saa vihiä Ezra, holokaustin kokenut natsimetsästäjä (pitkän linjan Shakespeare-tulkitsija Laurence Olivier).
Kyse on uusintaottelusta tai revanssista, hahmot ovat siksi ikääntyneitä, raihnaisia miehiä. Mengelen fanaattinen suunnitelma on hitlerismiä itseään. Ezra on taas ottanut asiakseen syyllisten saattamisen lain eteen, muttei ole pyöveli. Molemmilla on vahva historiallinen taustansa: natseja katosi Etelä-Amerikkaan, Israel jahtasi ahkerasti natseja.
Spoilausta kestämätön juoni liikkuu sen ajatuksen varassa, että yksittäinen ihminen oli merkittävällä tavalla holokaustin alkuunpanija. Hitlerin kaltainen pahuuden arkkitehti kykenisi tarvittaessa toistamaan kaiken uudestaan.
Yksioikoisuus palvelee draaman kaarta. Pitää olla selkeä paha ja selkeä hyvä. Tässäkin ne lopulta kohtaavat samalla alavireisellä, kliimaksia pakenevalla tavalla kuten elokuva on parisen tuntia edennyt.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA