Arviot ja artikkelit

Klassikko- ja DVD-arvio: Vetelehtijät (1953)
Melodraamaa, yhteiskuntasatiiria ja neorealismin esteettis-eettisyyttä yhteen liittävä Vetelehtijät on hahmotutkielma parikymppisistä miehistä italialaisessa pikkukaupungissa. Hieman yksinkertaisten sanottuna näissä pitkissä jäähyväisissä nuoruudelle illuusiot laitetaan reaalimaailman rasitustestiin. Kysymys siitä, mitä halutaan olla, muuttuu kysymykseksi siitä, mitä voidaan olla. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Huijarit (1955)
Huijarit on nimensä mukaisesti elokuva huijareista ja noin viikosta petosten labyrintissa. Odysseia päättyy joko pelastukseen tai kadotukseen. Gangsterigenren trooppeja lainaavan ja sekoittavan rikosdraaman filosofinen pohja on kristillistä eksistentialismia. Maaninen suhde rahaan tuo mieleen 19. vuosisadan venäläisen kirjallisuuden. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Ihana elämä (1960)
Runollinen Ihana elämä oli Federico Fellinin uran taitekohta monellakin tapaa. Sen myötä taakse alkoi jäädä vielä 50-luvulla varioitu neorealismi tyylilajina; kuoriutua alkoi fantasian ja realismin barokkinen liitto, jota felliniläisyydeksi kutsutaan. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: 8½ (1963)
Metaelokuvassa ja elokuvassa taiteellisesta blokista symboleilla, päiväunelmilla sekä ohjaajansa tilityksillä ja muistoilla on tärkein rooli. Tajunnanvirtatekniikka yhdistää tasot toisiinsa. Nähtäväksi on levitetty erään miehen harhaileva mieli. (Jaakko Kuitunen)

Klassikko- ja DVD-arvio: Giulietta ja viettelykset (1965)
Fellinin ensimmäinen värielokuva on suuri psykoanalyyttinen istunto, vapaata assosiaatiota, patoutumien purkua ja elämänvoiman palauttamista. Liisa seikkailee torjuttujen muistojen Ihmemaassa, moraalisena voittajana. (Jaakko Kuitunen)

Lisää henkilökuvia