Kun Douglas Fairbanks päätti filmata Johnston McCulleyn klassisen, ensimmäisen miekkamies Zorrosta kertovan seikkailukertomuksen The Curse of Capistrano (1919), ei hän olisi voinut tehdä uransa kannalta parempaa päätöstä. Teatterinäyttämöltä D. W. Griffithin leipiin siirtyneestä ja sittemmin komedioilla nimeä luoneesta Fairbanksista tuli Zorron menestyksen myötä yksi elokuvahistorian suurimmista tähdistä, suuri seikkailija, jolle mikään ei ollut mahdotonta.

Kalifornian ahne kuvernööri pitää joukkoineen alueen asukkaita pelon vallassa. Mielivaltainen tyranni riistää kansaa mielensä mukaan, eikä kukaan uskalla nousta häntä vastaan. Eräänä päivänä alueelle saapuu salaperäinen, Zorroksi esittäytyvä miekkamies, joka asettuu asukkaiden puolelle tarkoituksenaan vapauttaa nämä kurjuudesta. Tämä ei luonnollisestikaan sovi kuvernöörin suunnitelmiin, joka komentaa miehensä tekemään Zorrosta selvää.

Zorron merkki on taattua Fairbanks-laatua. Se esittelee kaikki ne elementit, joista hänen elokuvansa tunnetaan ja jotka nostivat hänet supertähteyteen: huikeaa akrobatiaa, vauhdikasta menoa, reilusti huumoria ja tietenkin ripaus romantiikkaa. Eugene Millerin ja Fairbanksin yhdessä luoma käsikirjoitus ei salli tarinan jäädä hetkeksikään polkemaan paikoilleen ja seikkailuelokuvien varhainen ohjaajamaestro Fred Niblo antaa tähdelle täysin vapaat kädet ideoidensa toteuttamiseen pitäen kokonaisuuden kuitenkin hallitusti koossa.

Fairbanksin elokuva on oiva esimerkki elokuvantekijöiden taidosta rakentaa vauhdikasta ja viihdyttävää elokuvaa nykypäivän katsojan silmin alkeellisilla välineillä. Koko työryhmän taiturimainen yhteistyö luo lennokasta ja ilmavaa elokuvaa, joka on kaikin puolin säilyttänyt elinvoimaisuutensa ja viihdyttävyytensä tähän päivään saakka. Erityisesti mainitsemisen arvoisia ovat elokuvat hienot miekkailukohtaukset, joissa Fairbanks saa esitellä erinomaisia akrobaatin kykyjään täysin oman mielensä mukaan.

Zorron jälkeen Fairbanks jätti komediat taakseen ja keskittyi tuomaan valkokankaalle suuria seikkailuja toinen toisensa perään: Robin Hood, Rautanaamio, Kolme muskettisoturia, Musta merirosvo sekä Bag-dadin varas kuuluvat kaikki seikkailuelokuvien parhaimmistoon. Zorron maailmaan Fairbanks palasi viisi vuotta myöhemmin elokuvalla Don Q (1926). Lopputulos ei kuitenkaan ole tämän veroinen.

teksti: © 2005 Kari Glödstaf