Mutanttien paluu mainion Days of Future Pastin vanavedessä on karvas pettymys.
Kaksi vuotta sitten, arvostellessani elokuvan X-Men: Days of Future Past (2014), puhuin Ryhmä X –sarjakuvasaagan uudesta tulemisesta. Ylistin elokuvan aikuista otetta, tehosteähkyn takaa paistavaa hahmodynamiikkaa ja rikasta juonta. Ohjaaja Bryan Singer ja kahdesta aikaisemmasta X-Men –elokuvasta tutut tähdet ovat palanneet, mutta X-Men: Apocalypse (2016) vie mutantit kuitenkin takaisin puuduttavan, CGI-painotteisen taistelun tuoksintaan.
Uudessa, jälleen 3D-konversion läpikäyneessä elokuvassa myös juonta on typistetty riittävän yksinkertaiseksi toimintamäiskeen tieltä. Star Wars –suosion aallonharjalla ratsastava Oscar Isaac patsastelee jyhkeänä Apocalypsena, historian ensimmäisenä mutanttina, joka halajaa muokata koko ihmiskunnan omanlaisekseen. Vuosituhansia raivoisaa kostonhaluaan muhineen varhaismutantin ideologia kuitenkin sotii professori Xavierin (James McAvoy) ja hänen kasvattiensa elämäntapaa vastaan.
Lopun puuduttavan paisuneessa yhteenotossa Apocalypsea vastaan taistelevat paitsi vanhat tutut Magneto (Michael Fassbender), Mystique (Jennifer Lawrence) ja Quicksilver (Evan Peters), myös uudet nuorukaiset Storm (Alexandra Shipp), Nightcrawler (Kodi Smit-McPhee) sekä Jean Grey (Sophie Turner), muutamia mainitakseni.
Lähes kaksi ja puolituntinen X-Men: Apocalypse on, erityisesti tympeiden 3D-lasien takaa katsottuna, raskas ja pöhöttyneen ylipitkä. Sukupolvensa hienoimpiin lukeutuvat, ja saagan aiemmissa osissa luontevasti onnistuneet näyttelijät, kuten Fassbender ja Lawrence, tuntuvat kulkevan kuin automaattiohjauksella. Mahtipontiset repliikit lausutaan tylsän koruttomasti niitä ylikompensoivien teatraalisten sävellysten pauhatessa taustalla.
Yksi elokuvan harmittavan harvaksi jäävistä aidon ilahduttavista ja vauhdikkaista kohtauksista on jälleen, Quicksilverin slow motion –numero. Eurythmicsin Sweet Dreams-kappaleen säestämä kohtaus on visuaalinen ihme, jälleen ainoa, jossa kolmiulotteisformaatti tuntuu oikeutetulta.
Hienojen X-Men: First Class (2011) ja X-Men: Days of Future Pastin (2014) jälkeen mutanttien tylsä paluu tuntuu karvaalta pettymykseltä. Kuten arvata saattaa, elokuvan loppu kuitenkin petaa saagalle jatkoa. Suuruudenhulluuteen kompastelu sallittakoon tällä kertaa, mutta kurssia korjatakseen on hahmokatraan pienennyttävä, toiminnan tarkennuttava ja juonen terästyttävä.
Lisämateriaali:
• X-MEN: Apocalypse Unearthed
• Wrap Party Video
• Deleted/Extended Scenes with Optional Introductions by Bryan Singer
• Gag Reel
• Audio Commentary by Brian Singer & Simon Kinberg
• Gallery
Teksti: 2016 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA