Kulttiklassikon jatko-osa käyttää uutta teknologiaa voimalla hyväkseen. Nykykatsojalle visuaalinen ilotulitus riittää harvoin ainoaksi sisällöksi. Käsikirjoituksessa kierrätetään armotta vanhaa, eikä edes pelottava digi-Bridges riitä tunnelmankohottajaksi.

Ensilevityksessä flopannut Tron (1982) keräsi ympärilleen uskollisen fanikunnan, johon kuuluivat tuleva Pixarin perustaja John Lasseter ja Wachowski-veljekset. Juonelta ja näyttelyltään hämmentävän poukkoilevan scifiseikkailun visuaalinen maailma oli aikaansa reilusti edellä. Pelkistetty vektorigrafiikka on kestänyt aikaa jopa tähän päivään.

Tron – Perintö pyrkii oman aikansa suunnannäyttäjäksi. Tehosteohjaajien suuri unelma, menneisyyden näyttelijöiden henkiinherättäminen valkokankaalle, on todellisuutta 20 vuotta digitaalisesti nuorennetun Jeff Bridgesin hahmossa. Hengissä oleminen on tosin vielä liioittelua, teknisenä taidonnäytteenä merkittävän digikopion halvaantuneet kasvot ovat yhä syvällä laaksossa.

Bridges on kaksoisroolissa vuonna 1989 virtuaalitodellisuuteen imeytyneenä vanhana hippi-nörttinä, alkuperäisen Kevin Flynninä. Papan perustaman pelifirman pääomistajuuden saanut raikulipoika (Garrett Hedlund) tulee nykypäivässä pelastamaan isäänsä, saatuaan oudon kutsun tosimaailmaan. Konetodellisuudessa kuria pitää kuitenkin täydellisyyttä tavoitteleva ohjelma Clu (nuorennettu Bridges) ja Flynn on karkotettu rajaseuduille.

Olivia Wilden kaksikkoa auttavan synteettisen virtuaaliolennon roolissa ja pääosan Hedlundin ainoa tarkoitus on näyttää hyviltä. Michael Sheen tekee yritteliään, mutta väkinäisen Ziggy Stardust -sivuosavedon riehakkaana yökerhonomistajana. Toimivasta, mutta yllätyksettömästä elektromusiikkiraidasta vastaavan Daft Punkin kypäräpäät vierailevat osoittelevassa cameossa edellisen bileissä.

Käänteiltään tekosyynomainen seikkailu käy esikuvansa ikoniset moottoripyörä- ja frisbeetaistelut näyttävästi läpi. Kuultavia värivanoja mustalle taustalle levittelevä visuaalinen tyyli on lähes alkuperäisen veroinen. Synkkä ja minimalistinen 3D-ilme on kuitenkin vain temppu, jolla ylipitkä elokuva ei yksin nouse lentoon.

Juonentapaisessa on kiinnostavia aihelmia, kuten inhimillisen epätäydellisyyden suhde itseäänkorjaaviin koneisiin ja avoimen lähdekoodin demokraattisuus. Kehittelyä niistä ei ole ja suurinta hupia tarjoaakin jedimestaria ja The Dudea ylilyödysti yhdistelevä Bridges.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.35:1 -laajakuva ja DTS-HD Master Audio 7.1 -ääniraita. Lisämateriaalina tuotantokuvaukset Launching the Legacy, Visualizing TRON, Installing The Cast, musiikkivideo Daft Punk – Derezzed ja katsaus Disneyn tulevaan animaatiosarjaan TRON: Uprising.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen