Monet eivät suuremmin pidä pissiksistä, eivät välttämättä edes pissikset itse. Esa Illin ohjaama ja käsikirjoittama Toiset tytöt enteilee trailerillaan juuri sellaista kohellusta, josta saa aivan tarpeeksi lähes joka kerta kun astuu teinityttöjen kansoittamaan leffateatteriin, ratikkaan tai kahvilaan. Kuitenkin elokuva itse yllättää tavoittamalla ja konkretisoimalla erityisen hyvin sen miten paljon tapahtuu ihmisen pään sisällä. Se katsoo ohi pintapuolisen säätämisen ja kikattelun paljastamalla nuoren naisen herkkyyden. Miten me kasvamme ja muutumme kokemustemme kautta? Mikä tekee ihmisestä vahvan tai heikon? Minkälaisia suojautumiskeinoja kehitämme?

Elokuvassa neljä 18-vuotiasta tyttöä on yhdessä elämänsä käännekohdista. Ylioppilaskirjoitusten kynnyksellä koetaan rakkautta ja sydänsurua, käsitellään hylkäämisen pelkoa ja koulukiusaamisen vaikutusta itsetuntoon ja pohditaan teiniraskautta. Kaikki on tavalla tai toisella tuttua muista elokuvista, mutta käsittelytavassa on jotain hyvin tuoretta.

Toiset tytöt on täynnä kauniita ohikiitäviä väläyksiä hetkistä, jolloin kaikki tuntuu mahdolliselta ja rosoisia tunnelmia ajoista jolloin kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.
Kuvaaja Henri ”Hena” Blomberg tuo kameran lähelle. Se on iholla kuten saman nimisessä tv-sarjassa. Mielikuva on osuva siinäkin mielessä, että elokuva perustuu neljän tytön itse kuvaamiin videopäiväkirjoihin.

Kuvien rajauksessa ja Jussi-palkitun Samu Heikkilän (mm. Paha maa, 2005) leikkauksessa tuntuu olevan dynamiikkaa, joka ei ole kovin tyypillistä suomalaiselle elokuvalle. Stagnaattista kokokuvaa käytetään vähän ja dialogin sijasta tilaa annetaan ilmeille ja tunnelmoinnille. Musiikkiakin hyödynnetään runsaasti myös dialogin taustalla. Herkullinen lisä on myös animaation käyttö sisäisen tilan ilmentäjänä. Anima Boutiquen piirrokset loihtivat suorastaan lyhytelokuvamaista lisämaustetta.

Teksti: 2015 Marjo Eskola