Tohtori Jekyllin salaisuus

Dr. Jekyll & Mr. Hyde (1920)

  • 3

Robert Louis Stevensonin Tri Jekyll & Hra Hyde (1886) on innoittanut elokuvantekijöitä koko filmiteollisuuden olemassaolon ajan. Mykän kauden kuuluisin elokuvaversio valmistui 1920 tähtenään John Barr…

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-02-13 / päivitetty 12.07. klo 17:05

KUVA 2

Tohtori Jekyllin salaisuus
Tohtori Jekyllin salaisuus 

KUVA 1

John Barrymore
John Barrymore 

Tohtori Jekyllin salaisuus

Ohjaus John S. Robertson
Näyttelijät John Barrymore, Martha Mansfield, Brandon Hurst, Charles Lane, Nita Naldi
Maa Yhdysvallat
Pituus 73 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1920 Famous Players-Lasky Corporation.

Robert Louis Stevensonin kauhukirjallisuuden klassikkotarina The Strange Case of Dr. Jekyll (1886) ei ole enää vuosiin innoittanut elokuvantekijöitä siinä määrin kuin mykän elokuvan aikakaudella, jolloin kertomus filmattiin pelkästään Amerikassa viidesti. Aiheen kuuluisin mykkäelokuvaversio valmistui vuonna 1920 John S. Robertsonin ohjauksena, päätähtenään näyttelijäsuuruus John Barrymore.

Henry Jekyll (Barrymore) on hyväsydäminen tohtori, joka kollegoistaan poiketen työskentelee mielellään köyhien ja vähäosaisten keskuudessa. Tämä herättää kummastusta hänen lähimmäisissään, kuten myös Jekyllin kiinnostus ihmismieltä ja sen jakamista kohtaan. Tohtori näet uskoo, että ihmisen niin hyvä kuin pahakin puoli on erotettavissa toisistaan siten, että molemmat ovat täysin kontrolloitavissa. Kun hänen ajatuksensa eivät saa vastakaikua, päättää Jekyll todistaa teoriansa oikeaksi valmistamalla juoman, jonka avulla persoonan jakaminen voidaan suorittaa. Koe onnistuu, mutta pian tohtori huomaa joutuvansa yhä useammin ja helpommin pahan puolensa pauloihin.

Aikakaudelle ominaiseen tapaan elokuva tehtiin näyttämösovituksen pohjalta, joten tarina ottaa perusideaa lukuun ottamatta melkoisesti vapauksia Stevensonin tekstistä. Kuten aiheen muissakin kuuluisissa tulkinnoissa (1931, 1941), myös tässä tapauksessa lähestymistavalla on sekä hyvät että huonot puolensa. Stevensonin alkuperäistarinaa laventamalla aiheesta on saatu elokuvakäyttöön sopivampi, mutta vastaavasti se esittelee joukon pakostakin syrjään jääviä ja itse tarinalle turhia hahmoja päähuomion keskittyessä kuitenkin Jekylliin. Tässä versiossa myös teatterin vaikutus näkyy muita selvemmin, sillä moni kohtaus on kuin suoraan näyttämöltä.

Studiolavasteissa kuvattu elokuva ei saavuta kuvaamaansa aikakautta täysin uskottavasti, mutta on tästä huolimatta kokonaisuutena toimiva. Tunnelmaa luodaan valoin ja varjoin, mutta itse viktoriaaninen Lontoo synkkine kujineen on hieman liian steriili nykykatsojan ihasteltavaksi. Aavistus enemmän rähjäisyyttä ja likaisuutta olisi nostanut elokuvan miljöön uusiin ulottuvuuksiin.

Stevensonin tarinan keskipisteenä on luonnollisesti tohtori, joten rooliin vaaditaan monipuolinen näyttelijä, joka pystyy tulkitsemaan uskottavasti vaativan kaksoisroolin. Tällainen oli Barrymore, jonka vimmainen ja antaumuksellinen tulkinta niin hyveellisestä Jekyllistä kuin varjoissa hiiviskelevästä Hydestakin vetää aivan vertoja Fredric Marchin (1931) ja Spencer Tracyn (1941) suorituksille. Barrymoren muodonmuutokset hyvästä pahaksi ovat erityisen taidokkaasti tehtyjä.

Ensimmäisenä todellisena amerikkalaisena kauhuelokuvana pidetty Tohtori Jekyllin salaisuus menestyi hyvin ja lujitti paitsi Barrymoren mainetta entisestään, oli myös merkittävä sen kahdelle naisnäyttelijälle. Kapakkatanssijatar Ginaa esittäneelle Nita Naldille se oli lähtölaukaus äänielokuvan tuloon saakka kestäneelle elokuvauralle. Jekyllin rakastettua Millicentia näyttelevälle Martha Mansfieldille elokuva merkitsi muutamaa vuotta aiemmin alkaneen uran nousujohteista jatkoa. Mansfield oli hyvää vauhtia matkalla kuuluisuuteen kirjoittaessaan Foxin kanssa sopimuksen vuonna 1923, mutta kohtalo puuttui julmasti peliin. Huolimaton tulenkäyttö kuvauspaikalla johti onnettomuuteen, jonka seurauksena Mansfield sai pahoja palovammoja ja kuoli sairaalassa seuraavana päivänä, ainoastaan kaksikymmentäneljävuotiaana.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Mank

| Netflix | 19.01.

Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.

Lue lisää »

Wendy

| DVD | 27.02.

Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.

Lue lisää »

Kesämaa

| Blu-ray | 04.02.

Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Follow Me

| Blu-ray | 31.03.

Somen sairaalloisuuteen herättelevässä pakohuoneessa eivät palaset loksahda paikoilleen.

Lue lisää »

After We Collided

| DVD | 03.05.

Nuorten aikuisten Fifty Shades of Greyssä tapellaan ja nussitaan, mutta mitään ei tapahdu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Amit Rahav ja Shira Haas

Unorthodox - harvinaislaatuinen hasididraama erilaisesta nuoresta huomioi hienosti historian Lue arvio »

Caleb Landry Jones ja Henry Hughes

The Outpost Lue arvio »

Gerard Butler

Greenland Lue arvio »

Russell Crowe

Rattiraivo Lue arvio »

Gugu Mbatha-Raw ja Gemma Arterton

Kesämaa Lue arvio »

Devin France

Wendy Lue arvio »

Inja Zalta, Emilia Ares ja Ronen Rubinstein

Follow Me Lue arvio »

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin

After We Collided Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2021
ISSN 1798-7202