To the Wonder

To the Wonder (2012)

  • 4

Terrence Malickin kultivoiman tyylin eräs lakipiste on vuoden rakkauselokuva.

julkaistu 2013-05-02 / päivitetty 22.10. klo 17:05

KUVA 3

Ben Affleck ja Rachel McAdams
Ben Affleck ja Rachel McAdams 

KUVA 2

Javier Bardem
Javier Bardem 

KUVA 1

Olga Kurylenko ja Ben Affleck
Olga Kurylenko ja Ben Affleck 

To the Wonder

Ohjaus Terrence Malick
Näyttelijät Olga Kurylenko, Ben Affleck, Rachel McAdams, Javier Bardem
Maa Yhdysvallat
Pituus 113 min
Ikäraja 7 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Mestariohjaaja Terrence Malickin nimi herättänee yhä mielipiteitä jakaneen Tree of Lifenkin jälkeenkin suurta mielenkiintoa. Mittakaava on nyt vaihtunut ja tyyli entistä tavattomampi.

To the Wonder, Malickin ensimmäinen nykypäivään sijoittuva elokuva, on myös ohjaajan puitteiltaan pienimuotoisin. Keskeisenä vertauskuvana toimivaa Mont Saint-Michelin saarta lukuun ottamatta kohtaukset sijoittuvat paljolti Oklahoman auringonpaahtamille niityille ja arjen sisätiloihin.

Ensi alkuun: Malickin elokuvista on syytä tiedostaa ainakin kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, tapahtumat ja keskustelut eivät niissä ole tärkeitä. Ne pikemmin hämärtävät olemisen ja sen ohikiitävän elokuvallisen tavoittamisen luonnetta. Usko heideggerilaisin linssein näyttää olemista pysähtyneisyydessä ja sanattomassa ihmettelyssä.

Toiseksi, Malick ei kerro tarinoita syyn ja seurauksen kautta. Päähenkilöille tapahtuu jotain, mutta “miksi” jää arvoitukseksi. Tapa voi hiertää yksilöllisen toimijuuden mallilla elokuvakasvatettuja, mutta mistään itsetarkoituksellisesta vastahankaisuusuudesta se ei kieli. Kuten Tree of Lifen säkeet “luonnon tiestä”, tämä kerronnallinen tyyli puhuu pajunoksaisen taipuisuuden puolesta, joka ohjaajan mukaan vastaa parhaiten ihmiselämän vaikealle luonteelle.

Katsomiskokemus voi samaan tapaan vapauttaa klassisen kerronnan korskean ylimääräytyneistä, kuristavista konventioista, jos kuvien ja äänen virralle vain antaa mahdollisuuden.

Malickin filosofien ja To the Wonderin kohdalla kannattaa lisäksi mainita Søren Kierkegaardin vaikutus. Keskeisen sivuhenkilön, Javier Bardemin esittämän papin, osa on bergmannilaisittain kärsiä “Jumalan hiljaisuudesta”. Kun sielunpaimen saarnaa siitä, miten miehen rooli ei ole nähdä vaimoaan kauniina, vaan tehdä – tahdon aktilla – tästä kaunis, hän paitsi vakuuttelee itseään myös puhuu epäilemättä juuri siitä “uskon loikasta”, josta Kierkegaardkin.

Tämä onkin keskeinen vertaus: rakastuneen parin rakkaus sekä ihmisen ja Jumalan välinen rakkaus.

Näiden raskaan juhlavilta kalskahtavien sanojen kohdalla on hyvä hetki teroittaa, että To the Wonderissa kaikki luterilainen ankeus ja kristillinen fetisismi loistaa poissaolollaan.

Teos on tuttuja siivilöityvän auringon ja Jaakobin tikapuihin vihjaavien portaikkojen kuva-aiheitaan myöten uskonnollinen, mutta niin lavean hengellisesti, että se kiehtoo ketä vain mystisistä, uskonteoreettisista tai “ajankohtaisemmin” mindfulness-psykologisista merkityksellisen olemisen kysymyksistä kiinnostunutta.

Pariskunnan (luonnonlapsen lailla tanssiva Olga Kyrulenko, otosten laitojen hämyiseksi presesenssiksi leikattu Ben Affleck) rakkaus syttyy ja hiipuu. Katkeilevat, kuvan päällä kelluvat monologit kertovat mysteeriksi jäävästä puoliskosta, vuorovetten tulosta ja menosta.

Vertauksellisilta kuva-aiheiltaan elokuva on lähde: vuorovedet, upottava tai kannattava jouksuhiekka, sentrifugin lailla puristava huvipuistoajo, kehojen jatkuva, levoton tai kaunis liike sinne ja tänne, toisiinsa kiinni jääneet haarukat.

Tapa, jolla kerronta liikkuu tarinan ja realismin rinnalla, leikaten niistä oman kolmannen kokonaisuuden, hylkäämättä kumpaakaan perinteistä johtolankaa, on ainutkertainen. Malickia on kuitekin vaikea ajaa taide-elokuvan slummiin, kun tunnelataukset purkautuvat kuin Oopperassa, aikansa pop-taiteessa.

Fraasien, kuva-aiheiden ja teemojen käyttö noudattaa musiikillista logiikkaa; toistuvien, hetkellisen intensiteetin ja seesteisyyden jaksojen kautta saavutaan merkillisen voimakkaan intuitiivisen latauksen purkavaan finaaliin. Viimeinen otos, kooda, on paluu Mont Saint-Michelille, hetkeen ennen vuorovetten nousua, takaisin jännittyneen epätietoisuuden tilaan.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen

PS. Elokuvan käännöksessä on merkittävähkö erhe: Ben Affleckin väitetään “tekevän pientä korjailua”, kun roolihahmo tosiasiassa sanoo “tekevänsä vähän mediahommia”. Repliikki on ainoa, joka vahvistaa hahmon ammatin ja käännös voi aiheuttaa hämmennystä.

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2013 Season Film Festivalia.
Lue raportti »

Seuraa meitä

PINNALLA

Mank

| Netflix | 19.01.

Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.

Lue lisää »

Wendy

| DVD | 27.02.

Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.

Lue lisää »

Kesämaa

| Blu-ray | 04.02.

Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Follow Me

| Blu-ray | 31.03.

Somen sairaalloisuuteen herättelevässä pakohuoneessa eivät palaset loksahda paikoilleen.

Lue lisää »

After We Collided

| DVD | 03.05.

Nuorten aikuisten Fifty Shades of Greyssä tapellaan ja nussitaan, mutta mitään ei tapahdu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Amit Rahav ja Shira Haas

Unorthodox - harvinaislaatuinen hasididraama erilaisesta nuoresta huomioi hienosti historian Lue arvio »

Caleb Landry Jones ja Henry Hughes

The Outpost Lue arvio »

Gerard Butler

Greenland Lue arvio »

Russell Crowe

Rattiraivo Lue arvio »

Gugu Mbatha-Raw ja Gemma Arterton

Kesämaa Lue arvio »

Devin France

Wendy Lue arvio »

Inja Zalta, Emilia Ares ja Ronen Rubinstein

Follow Me Lue arvio »

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin

After We Collided Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2021
ISSN 1798-7202