Rocky Balboan, amatöörikehistä maailmanmestariksi kivunneen philadelphialaisnyrkkeilijän tarina alkoi saada 1980-luvulla yhä latteampia sävyjä. Ensimmäisen osan (1976) kertomusta kaikkien ansaitsemasta suuresta mahdollisuudesta seurasi tyhjänpäiväinen ja odotettu jatko-osa (1978), jossa Rocky nappasi himoitsemansa maailmanmestaruuden. Tähän olisi voinut hyvin lopettaa koko tarinan ja jokaiselle katsojalle olisi jäänyt hyvä mieli. Mutta ei, Rockyssa oli edelleen nostetta ja niinpä kolmas osa näki päivänvalon vuonna 1982.

Tiikerinsilmä – Rocky III (a.k.a. Rocky 3) alkaa maailmanmestaruudesta. Rocky (Sylvester Stallone) hallitsee kehiä mielin määrin ja pommittaa haastajan toinen toisensa jälkeen kanveesiin. Elämä on varsin helppoa ja Rocky perheineen nauttii menestyksestä. Tumma pilvi on kuitenkin nousemassa hänen taivaalleen suurisuisen Clubber Langin (Mr. T ensimmäisessä roolissaan) hahmossa. Väkivahva Lang haastaa Rockyn mestaruusotteluun, jonka Rocky selvästi häviää. Hän ei halua kuitenkaan vetäytyä kehästä häviäjänä, joten hän käy uusintaotteluun ystävänsä Apollo Creedin (Carl Weathers) opein.

Rocky: He’s just another fighter.
Mickey: No, he ain’t just another fighter! This guy is a wrecking machine! And he’s hungry! Hell, you ain’t been hungry since you won that belt.

Stallone, joka ohjasi ja käsikirjoitti myös edellisen osan, on vastuussa tästäkin elokuvasta. Vaikka osien välillä on kulunut aikaa neljä vuotta, ei mikään ole muuttunut. Tarina on suoraviivainen ja konstailematon: välillä nyrkkeillään ja puidaan ihmissuhteita, kunnes taas nyrkkeillään ja puidaan ihmissuhteita unohtamatta pakollisia harjoittelujaksojakaan. Parannusta ei ole tapahtunut hahmoissakaan: Paulie (Burt Young) on sama vanha katkera juopon retale, valmentaja Mickey (Burgess Meredith) laukoo sarkastisia totuuksia ympärilleen ja yrittää saada Rockyn ymmärtämään mistä nyrkkeilyssä oikein on kyse ja Adrian-vaimo (Talia Shire) kannustaa miestään nyrkkeilykehän äärellä kuten aina ennenkin.

Toisaalta, eihän näitä elokuvia tulisi ottaa liian vakavasti, sillä perusviihdettähän nämä ovat jos mitä. Eikä näissä turhia tulekaan jaaritella, vaan tarkoitus on painaa alusta loppuun saakka täysillä, kursailematta. Ei pidä myöskään unohtaa elokuvan perimmäistä opetusta, joka osoittaa, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Nyrkkeilyn sisimmästä etäälle vieraantuneen Rockyn on saatava Clubber Langilta opetus, eihän hän muuten voi luoda nahkaansa ja palata takaisin entistä ehompana ja parempana urheilijana ja ihmisenä.

Valitettavasti vain tämä kaikki on kovin halpahintaisen oloista. Parin vuosikymmenen takaisten muistikuvieni mukaan Rocky III oli sarjan paras jatko-osa, mutta olen valmis pyörtämään mielipiteeni. Vaikka nyrkkeilykohtaukset ovatkin aavistuksen parempia kuin edellisessä osassa, on se vain vähäinen parannus. Pahimmillaan Rocky III on melkoista pelleilyä eikä aina myötähäpeältäkään voi välttyä. Hieman tämä edellisestä osasta parantaa, mutta ei onnistu haastamaan kuuluisaa neljättä osaa, ei edes Hulk Hoganin mukanaolosta huolimatta.

© teksti: 2009 Kari Glödstaf