Joona Tenan psykologinen trilleri Syvälle salattu jatkaa vanhaa tarua vedenhengelle poikansa uhraavasta mylläristä. Elokuva on audiovisuaalisesti tyylikäs kokonaisuus, mutta kiinnostava tarina jää fantasian ja erikoistehosteiden varjoon.

Nuori kunnianhimoinen ympäristöjuristi Julia (Krista Kosonen) muuttaa poikansa Nikon (Viljami Nojonen) kanssa vanhempiensa kotipaikkakunnalle estääkseen paikallista järveä uhkaavan tekoallashankkeen. Kylälle sopimus energiayhtiön kanssa toisi mittavat tulot, mutta samalla hanke uhkaa tuhota kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ja vielä koskemattoman järvimaiseman.

Julian saapuminen saa ystävällisen vastaanoton vain harvoilta kyläläisiltä. Yksi heistä on Elias (Peter Franzén), entinen opettaja, joka vuokraa kylän ainoaa majapaikkaa. Elias kertoo Julialle vanhan tarinan vedenhengestä, joka katovuosina lupaa köyhälle myllärille rikkauksia, jos tämä vain luopuu esikoipojastaan. Eliaksen mukaan kylällä on aiemmin uhrattu hengelle poikia.

Julian ja Nikon majapaikassa, vanhassa koulurakennuksessa, Julian tukahdutetut lapsuusmuistot ja tarina vedenhengestä alkavat herätä eloon ja sekoittua toisiinsa.

Julia kokee syyllisyyttä epäonnistuneesta avioliitostaan ja uransa eteen tekemistään uhrauksista. Kiireisten ja stressaantuneiden vanhempien tekemät valinnat rinnastuvat elokuvassa vedenhengen vaatimiin uhrauksiin.

Elokuvan reaalimaailman taso jää kuitenkin fantasian varjoon. Vanhemmuuden ja uran välistä ristiriitaa käsitellään vain pintapuolisesti, ja Julian kokema syyllisyys ohitetaan yksittäisillä viittauksilla. Erikoistehosteet ovat pääosassa.

Visuaalisesti ja äänimaailmallisesti Syvälle salattu on tarkkaan harkittu ja vangitseva kokonaisuus. Elokuvan toinen teema on vesi, jonka liikettä ja salaperäistä käytöstä käytetään onnistuneesti tehokeinona kuvaamaan Julian mielensisäistä maailmaa.

Tena todistaa tuntevansa tyylilajin ja taitavansa sen peruselementit, mutta side todellisuuteen jää turhan ohueksi. Tästä huolimatta Syvälle salattu lienee trillereiden kotimaista parhaimmistoa.

DVD: Nordisk Filmin julkaisussa anamorfinen laajakuva kuvasuhteella 2.35:1. Ääniraitana Dolby Digital 5.1.

Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2011 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »