Super 8 on tarina omaa elokuvaa tekevistä varhaisteineistä ja eräästä junaonnettomuudesta.
Hollywood-elokuvien ystäville Steven Spielbergin ja J.J. Abramsin liitto kuulostaa taivaassa solmitulta. Sitä se ehkä onkin, mutta heidän yhteinen projektinsa (Abrams kirjoittaa ja ohjaa, Spielberg tuottaa) Super 8 ei ole hääppöinen elokuva. Se on hirviöelokuvien ja spielbergmäisen koko perheen seikkailun epätasapainoinen hybridi.
Super 8 alkaa lupaavasti. Se kertoo murkkuikäisten lasten porukasta (Joel Courtney, Elle Fanning, Riley Griffiths, Ryan Lee, Gabriel Basso ja Zach Mills), joka työstää vuonna 1979 omaa zombie-elokuvaa (premissi tuo mieleen onnistuneemman elokuvan samasta aiheesta, Son of Rambow’n).
Eräänä yönä he ovat kuvaamassa paikallisella juna-asemalla, kun ohi humahtava juna suistuu raiteiltaan räjähdysten saattelemana. Kaikki tämä tallentuu poikien Super 8 -filmille. Pian paikka on täynnä armeijan henkilökuntaa. Lapset onnistuvat pakenemaan paikalta kenenkään näkemättä.
Onnettomuuden jälkeen kaupungissa sattuu paljon outoa: ihmisiä katoaa, mystisiä sähkö-ilmiöitä raportoidaan ja erilaisia jälkiä ilmaantuu. Sotilaat ovat vaitonaisia ja käyttäytyvät muutenkin salaperäisesti. Lapset huomaavat, että kaikki ei ole kohdallaan ja alkavat selvittämään totuutta tapahtumien takana.
Spielberg on tunnetusti mestari ohjaamaan lapsinäyttelijöitä, eikä Abrams ole huono hänkään. Lapsikatraan näyttelijät suoriutuvat kaikki rooleistaan hienosti. Varsinkin Joel Courtney on pääosassa liikuttava. Nuoret näyttelijät ovat Super 8:n parasta antia.
Elokuvan räjähtävät ja paikoin yliampuvat toimintakohtaukset ovat tuttua Abramsia, konseptin naiivius ja tarinan perhekeskeisyys selkeää Spielbergiä.
Lähtökohdiltaan hyväntuulisen nostalginen koko perheen seikkailu muistuttaa meitä monista Spielbergin klassikoista. Super 8 on ikään kuin Arkajalat (1985), johon on imetty teemoja ja tunnelmia niin E.T.:stä (1982) kuin Kolmannen asteen yhteydestä (1977) ja Maailmojen sodastakin (2005). Abrams ei edes yritä kätkeä Spielbergin ihailuaan.
Yhdistelmä ei kuitenkaan ole mutkaton. Super 8 on kuin yhdistelmä kahta eri elokuvaa. Toisaalla seuraamme sympaattisen lapsiporukan elokuvantekoa, ja toisaalla hetkittäin hämmentävän väkivaltaista hirviöelokuvaa. Toisen tunnelma on kepeä ja humoristinen, toisen väkivaltainen ja totinen.
Tapahtumat tuntuvat erillisiltä ja tuntemattoman hirviön kommellukset kaupungissa typeriltä ja epäkiinnostavilta, loppukliimaksista puhumattakaan. Kunpa Abrams olisi malttanut keskittyä lapsien omaan seikkailuun.
Blu-raylla on huima määrä lisämateriaalia, yli kaksi tuntia. Mukana useita dokumentteja, joissa käydään läpi elokuvan tuotanto huolellisesti, 14 poistettua kohtausta (teräväpiirtona) ja vielä J.J. Abramsin, Bryan Burkin ja Larry Fongin kommenttiraita.
DVD:llä materiaalia on niukemmin: kommenttiraita ja kaksi lyhyehköä dokumenttia: The Dream Behind Super 8 ja The Visitor Lives.
Teksti: © 2011 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA